23.9.2016

Biisit rahaksi: Laulaja-lauluntekijän lyhyt oppimäärä

Viimeistelin juuri opintoni Humanistisessa Ammattikorkeakoulussa ja tein opinnäytetyön siitä miten biiseillä tehdään rahaa.


Olen siis 30.9.2016 alkaen oikeutettu käyttämään Kulttuurituottajan ammattinimikettä. Osaamisalani on Kulttuuri liiketoimintana.

Nyt opintojen päätyttyä, mulla olisi myös aikaa tehdä asioita aivan toisella tavalla kuin ennen, joten mua saa ilomielin lähestyä erilaisilla musiikkiin liittyvillä toimeksiannoilla ja yhteistyöehdotuksilla.

Olen kiinnostunut myös musiikkialan ulkopuolisista hankkeista, joissa vaaditaan luovaa osaamista.

Opinnäytetyöni voi ladata PDF-tiedostona tästä: Biisit rahaksi (pdf) 
Pysyvä linkki Theseukseen on tässä: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016091114167 

-------

ABSTRAKTI:

Tässä opinnäytetyössäni kerron millaisista tulovirroista esiintyvän lauluntekijän taloudellinen toimeentulo rakentuu ja kartoitan keinoja, joilla noita tulovirtoja voidaan kasvattaa.

Case-esimerkkinä on laulaja-lauluntekijä Jari Uutela, jonka toimintaa lähdin tutkimaan ja kehittämään veltailusanalyysin avulla. Uutelan toimintatapoja peilattiin kuuden muun suomen kielellä esiintyvän laulaja-lauluntekijän toimintamalleihin.

Pyhimyksen, Anssi Kelan, Sannin, Antti Tuiskun, Cheekin ja Paula Vesalan toimintamalleista etsittiin eroavaisuuksia ja yhtymäkohtia suhteessa Jari Uutelan toimintaan ja niiden pohjalta laadittiin Uutelalle kehitysehdotukset, jotka soveltuvin osin voivat auttaa muitakin samankaltaisessa tilanteessa olevia laulaja-lauluntekijöitä toimintansa kehittämisessä.

Opinnäyetyö on pyritty kirjoittamaan sillä tavalla helppotajuisesti, että se välittäisi mahdollisimman paljon tietoa laulaja-lauluntekijän ansaintamekanismeista myös alaan vihkiytymättömälle lukijalle.

PS:
Vaikka työtä ei voikaan enää Theseuksessa muokata, palautetta opinnäytetyöstä voi halutessaan antaa sähköpostitse osoitteeseen: samuli@lyyrica.org

1.9.2016

HITTEJÄ TIIMITYÖLLÄ: Musiikintekijöiden huipputiimin elementit

Heinäkuun postauksessa heitin tänne Theseuksesta pari tärppiä niille jotka etsivät musa-alan kirjallisuutta. 


Nyt yllättäen muistin, että Theseuksesta löytyy sellaistakin materiaalia, jossa on selvitelty muiden muassa myös minun edesottamuksiani co-writingista vuonna 2012.

Tomi Riipisen opinnäytetyössä tiimityöskentelyä musiikkialalla valottavat myös Teoston varatoimitusjohtaja Kari Paananen, Elements Musicin A&R manageri Eero Tolppanen sekä muusikko Jani Kivelä.

Riipinen itse on kirjoittanut omaa musiikkia säännöllisesti vuodesta 1997 lähtien. Musiikkia on tehty osittain ammattimaisesti kaupalliseen tarkoitukseen ja osin harrastusmielessä. Näistä suurin osa on syntynyt ryhmätyönä.

Riipisen opinnäytetyön voi lada PDF-tiedostona suoraan tästä:
Mikäli linkki ei jostain syystä toimi, niin tässä on julkaisun pysyvä osoite

TIIVISTELMÄ 
Opinnäytetyöni HITTEJÄ TIIMITYÖLLÄ – Musiikintekijöiden huipputiimin elementit on kvalitatiivinen tutkimus musiikintekijöiden tiimityöstä Suomessa. Työn tavoitteena on tutkia, kuinka tiimit rakentuvat ja miten ne toimivat. Työn tuloksena esitellään elementit ja toimintamalli musiikintekijöiden huipputiimin rakentamiseksi kaupallisessa musiikissa. 

Musiikintekijöiden tiimityö on toimintamallina tätä nykyä kasvussa. Yhä useampi artisti ja bändi etsii heille sopivia teoksia esitettäväksi niin keikoilla kuin levyillään. Nykyisin artistille sopivan teoksen on tehnyt jokin tiimi. Tiimityönä toteutettu teos on nopeammin ja laadukkaammin tehty, kun sitä on työstämässä useampi alan ammattilainen. Lisäksi musiikin tekemisestä ollaan parhaillaan rakentamassa polkua harrastajasta ammattilaiseksi. Hankkeen vetäjänä toimii Teosto Ry:n MusaPumppu -niminen hanke. Tiimimuotoinen musiikintekeminen on yksi sen tärkeimpiä osa-alueita. 

Tutkimusta varten haasteltiin neljää henkilöä, jotka ovat musiikintekijöitä ja kustantajia. Lisäksi musiikintekijöille tehtiin Digium-kysely, johon kerättiin 16:sta eri tekijältä vastaukset. Työssä on löydetty malli huipputiimin elementeistä ja toimintatavasta. Koska musiikissa hyvä teos voi syntyä joskus jopa puolivahingossa ilman tiimityötä, huipputiimin malli ei ole välttämättä siirrettävissä kaikkien musiikintekijöiden tiimimuotoiseen tekemiseen.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304295400 

29.8.2016

Musabisneksessä "indie" on pelkkä sana

Kaikkihan sen tietävät että monikansallinen major three hallitsee oligopolina alaa äänitemusiikin osalta, mutta entäs indielafkat?

Kolme suurinta ja kauneinta ovat Universal Music GroupSony Music Entertainment ja Warner Music Group

Suuryhtiöiden rinnalla toimii myös lukemattomia pienyhtiöitä eli niin sanottuja riippumattomia “independent” tai lyhyesti “indie” yhtiöitä, jotka usein mediassa esitetään sankarillisina pienyrityksinä jotka Daavidin tavoin taistelevat Goljatia vastaan musiikkialan epäreilussa ja korruptoituneessa toimintaympäristössä.

Todellisuudessa koko "indie" tai "independent" -nimitys on sikäli harhaanjohtava, että toisin kuin majoreilla, indie-yhtiöillä on harvoin suoranaisesti varaa tehdä tappiota, eivätkä ne hallinnoi majorien lailla useinkaan koko jakeluketjua. Yhteistyön tekeminen on siis todella tärkeää!

Majoreilla kun saattaa olla omistuksessaan myös yrityksiä jakeluportaassa, osaomistuksia radiokanavilla jne. joten ne käytännössä saavat todennäköisemmin kuuluville vaikka sellaistakin materiaalia, joka on yleisölle vieraampaa. Independent-yhtiöiden sen sijaan on aivan pakko tehdä kiltisti yhteistyötä muiden tahojen kanssa saadakseen tavaraa läpi. 

Näin ollen, indielafkoilla on todellisuudessa myös suurempi tarve tehdä musiikkia, joka kelpaa yhteistyökumppaneille ja sidosryhmille (kuten radiot, lehdet, jakeluporras jne.). Tämän ohella harvan liikevaihto kestää kauhean suuria riskejä.

Näennäinen independent-yhtiön rohkeus onkin usein enemmänkin erikoistumista ja vihkiytymistä jonkin tietyn genren musiikkiin. 

Pieninä yrityksinä indielafkojen ketteryys toki mahdollistaa nopeamman reagoinnin alan muuttuviin rakenteisiin ja trendeihin, sekä erilaiset innovatiiviset toimintamallit, mikä välillä johtaa onnistumisiin.

Menestyksen myötä suuryhtiöt kuitenkin yleensä ovat ostaneet riippumattomat yhtiöt tai ainakin niiden artistisopimukset pois kuljeksimasta. 

Joskus vielä oli aika, kun länsimaissa monet yhtiöt ovat voineet laajeta jättimäisiksi kansallisisksi suuryhtiöiksi. Nekin ovat sittemmin sulautuneet ylikansallisesti toimivien jättiyhtiöiden osaksi. Hyvänä esimerkkinä voitaisiin pitää MUSIIKKI-FAZERIA, joka oli pitkään lähes monopoliasemassa Suomen markkinoilla, mutta joka myytiin Warnerille vuonna 1993. Samankaltaisen kohtalon koki myös POKO RECORDS (josta lisää postauksen lopussa).

Nykyään Majorien ostaessa independent-yhtiöitä, jätetään tyypillisesti ohjausvastuu alkuperäisyrittäjille ja yhtiön brändi saa jatkaa elämäänsä sellaisenaan. Tällöin entinen independent-yhtiö saa majorista itselleen rahoittajan, joka toki ottaa myös omistussuhteen suuruisen siivun levy-yhtiön saamista tuotoista itselleen.

Nekin menestyvät indielafkat, jotka eivät ole ainakaan näennäisesti ole minkään majorin omistuksessa, tekevät tyypillisesti (ja vähemmän yllättäen) jonkun majorin kanssa varsin tiivistä yhteistyötä.

  • Jannika B:n omistamalla ONA:lla on yhteistyösopimus SONY:n kanssa
  • Cheekin LIIGA MUSICIN Olympiastadionkeikat myi WARNER LIVE 
  • Elements Musicilla on maailmanlaajuinen alikustannussopimus monikansallisen Sony/ATV Music Publishingin kanssa.
  • Riippumattomattomaksi itseään nimittävä KAIKU SONGS näyttää julkaisutietojen perusteella jalkauttavan pääosan biiseistään levylle WARNERIN kanssa tehdyn ali- tai yhteiskustannusopimuksen kautta 

Ali- ja yhteiskustannussopimukset ovat tietysti yleisiä muillakin "riippumattomilla" levy-yhtiöillä, eikä siinä pienyhtiöiden näkökulmasta ole sinällään mitään pahaa vaikka moni lieneekin sitä mieltä, että tällainen vääristää kilpailua. 

En ole varma kuinka paljon KAIKU tekee yhteistyötä muiden kustantajien ja julkaisijoiden kanssa, mutta syntytarinansa vuoksi normaalia symbioottisempi suhde WARNERiin on toki hyvin ymmärrettäväkin:

KAIUN tarina on siinä mielessä päinvastainen kuin useiden muiden majorien ulkopuolisten toimijoiden, että se on saanut alkunsa Pekka Ruuskan lopettaessa 13-vuoden uran Warnerin tuotantopäällikkönä. Niin ikään Kaiku Songsin nykyinen kustannusjohtaja Tom Frisk seurasi Warnerilta perässä 16-vuoden uran jälkeen ja liittyi KAIUN riveihin vuonna 2012

Kaiun kohdalla osoittaa btw. mielestäni vastuullista viestintää se, että tätä yhteyttä ei mitenkään peitellä.  

Palatakseni tähän kolmen suurimman yhtiön oligopoliin ja indielafkoihin, jotka eivät välttämälttä ole luomastaan julkisuuskuvasta huolimatta oikeasti riippumattomia, niin haluan samanaikaisesti hälventää ja boostata salaliittoteorioita muistuttamalla, että valta- ja omistussuhteet (saati yksittäisten yhteistyösopimusten sisällöt) eivät ole välttämälttä tietoa, jota halutaan vuotaa julkisuuteen. 

Jotkut yritykset on kuitenkin selvästi ja rehellisesti ostettu rahalla pois. Se käy suoraan ilmi kun katsoo jättiyritysten tietoja vähän tarkemmalla sihdillä. Ohessa nyt tällä päivämäärällä YTJ:ssä näkyvät Major Threen Suomen osastojen omistamat aputoiminimet:

WARNER MUSIC FINLAND

  • WEA Music Finland 
  • Helsingin Piano 
  • Finnlevy 
  • Finnscandia 
  • Levyforum 
  • Edition Pan 
  • Scanvideo 
  • Power-Karaoke 
  • POWER RECORDS 
  • HMC Publishing 
    • HCM:n sulautuessa Warner Musiciin joulukuussa 2012 HMC:hen kuului myös Popgam.
  • Hyökyaalto Records (Antti Tuisku)
  • Warner Music Live 
  • Etenee Records (Paula Vesala)

UNIVERSAL 

  • Universal Mobile 
  • Love Kustannus 
  • Johanna Kustannus 
  • Spin-Farm 
  • Siboney 

SONY

  • BMG Music Publishing Finland 
  • Terrier 
  • Bluebird 
  • Blue Bubble 
  • Lebaron 
  • BMG Production Music Finland 
  • Andsold 
  • Click 2 Music 
  • C2M Finland 
  • BMG Prod Music 
  • Zen Garden 
  • Gimmel 
  • PMMP 
  • Terrier Booking Agency 
  • Bluebird Booking Agency 
  • Popsaurus 
  • Roksaurus 
  • Sony Live 
  • Popgee 
  • Ratas Music Group 
Yrityskauppojen ja sulautumisten seurauksena muutamat tunnetut suomalaiset levy-yhtiöbrändit ovatvähin äänin lakanneet jopa kokonaan olemasta. Yksi tällainen on alkuaan Epe Heleniuksen omistama POKO RECORDS, joka aluksi myytiin vuonna 2001 EMI:lle, joka sittemmin sulautui vuonna 2009 EMI Finlandiin, josta se sitten sulautui 2013 Universal Music Finlandiin. Vuodesta 2016 EMI Finland on jälleen eriytetty omaksi yhtiökseen, jonka ainoana aputominimenä näyttäisi olevan POKO RECORDS, jolla ei kuitenkaan ole minkäänlaista ulospäin näkyvää toimintaa. 

PS:
Epe Helenius pyörittää tyytyväisenä nykyisin, itseasiassa juurikin sangen riippumattomalta vaikuttavaa, Sound Of Finlandia.

Musabisneksessä "indie" on pelkkä sana

Kaikkihan sen tietävät että monikansallinen major three hallitsee oligopolina alaa äänitemusiikin osalta, mutta entäs indielafkat?

Kolme suurinta ja kauneinta ovat Universal Music GroupSony Music Entertainment ja Warner Music Group

Suuryhtiöiden rinnalla toimii myös lukemattomia pienyhtiöitä eli niin sanottuja riippumattomia “independent” tai lyhyesti “indie” yhtiöitä, jotka usein mediassa esitetään sankarillisina pienyrityksinä jotka Daavidin tavoin taistelevat Goljatia vastaan musiikkialan epäreilussa ja korruptoituneessa toimintaympäristössä.

Todellisuudessa koko "indie" tai "independent" -nimitys on sikäli harhaanjohtava, että toisin kuin majoreilla, indie-yhtiöillä on harvoin suoranaisesti varaa tehdä tappiota, eivätkä ne hallinnoi majorien lailla useinkaan koko jakeluketjua, jolloin nimenomaan yhteistyö on tärkeää.

Majoreilla kun saattaa olla omistuksessaan myös yrityksiä jakeluportaassa, osaomistuksia radiokanavilla jne. joten ne käytännössä saavat todennäköisemmin kuuluville vaikka sellaistakin materiaalia, joka on yleisölle vieraampaa. Independent-yhtiöiden sen sijaan on aivan pakko tehdä kiltisti yhteistyötä muiden tahojen kanssa saadakseen tavaraa läpi. 

Näin ollen, indielafkoilla on todellisuudessa myös suurempi tarve tehdä musiikkia, joka kelpaa yhteistyökumppaneille ja sidosryhmille (kuten radiot, lehdet, jakeluporras jne.). Tämän ohella harvan liikevaihto kestää kauhean suuria riskejä.

Näennäinen independent-yhtiön rohkeus onkin usein enemmänkin erikoistumista ja vihkiytymistä jonkin tietyn genren musiikkiin. 

Pieninä yrityksinä indielafkojen ketteryys toki mahdollistaa nopeamman reagoinnin alan muuttuviin rakenteisiin ja trendeihin, sekä erilaiset innovatiiviset toimintamallit, mikä välillä johtaa onnistumisiin.

Menestyksen myötä suuryhtiöt kuitenkin yleensä ovat ostaneet riippumattomat yhtiöt tai ainakin niiden artistisopimukset pois kuljeksimasta. 

Joskus vielä oli aika, kun länsimaissa monet yhtiöt ovat voineet laajeta jättimäisiksi kansallisisksi suuryhtiöiksi. Nekin ovat sittemmin sulautuneet ylikansallisesti toimivien jättiyhtiöiden osaksi. Hyvänä esimerkkinä voitaisiin pitää MUSIIKKI-FAZERIA, joka oli pitkään lähes monopoliasemassa Suomen markkinoilla, mutta joka myytiin Warnerille vuonna 1993. Samankaltaisen kohtalon koki myös POKO RECORDS (josta lisää postauksen lopussa).

Nykyään Majorien ostaessa independent-yhtiöitä, jätetään tyypillisesti ohjausvastuu alkuperäisyrittäjille ja yhtiön brändi saa jatkaa elämäänsä sellaisenaan. Tällöin entinen independent-yhtiö saa majorista itselleen rahoittajan, joka toki ottaa myös omistussuhteen suuruisen siivun levy-yhtiön saamista tuotoista itselleen.

Nekin menestyvät indielafkat, jotka eivät ole ainakaan näennäisesti ole minkään majorin omistuksessa, tekevät tyypillisesti (ja vähemmän yllättäen) jonkun majorin kanssa varsin tiivistä yhteistyötä.

  • Jannika B:n omistamalla ONA:lla on yhteistyösopimus SONY:n kanssa
  • Cheekin LIIGA MUSICIN Olympiastadionkeikat myi WARNER LIVE 
  • Elements Musicilla on maailmanlaajuinen alikustannussopimus monikansallisen Sony/ATV Music Publishingin kanssa.
  • Riippumattomattomaksi itseään nimittävä KAIKU SONGS näyttää julkaisutietojen perusteella jalkauttavan pääosan biiseistään levylle WARNERIN kanssa tehdyn ali- tai yhteiskustannusopimuksen kautta 

Ali- ja yhteiskustannussopimukset ovat tietysti yleisiä muillakin "riippumattomilla" levy-yhtiöillä, eikä siinä pienyhtiöiden näkökulmasta ole sinällään mitään pahaa vaikka moni lieneekin sitä mieltä, että tällainen vääristää kilpailua. 

En ole varma kuinka paljon KAIKU tekee yhteistyötä muiden kustantajien ja julkaisijoiden kanssa, mutta syntytarinansa vuoksi normaalia symbioottisempi suhde WARNERiin on toki hyvin ymmärrettäväkin:

KAIUN tarina on siinä mielessä päinvastainen kuin useiden muiden majorien ulkopuolisten toimijoiden, että se on saanut alkunsa Pekka Ruuskan lopettaessa 13-vuoden uran Warnerin tuotantopäällikkönä. Niin ikään Kaiku Songsin nykyinen kustannusjohtaja Tom Frisk seurasi Warnerilta perässä 16-vuoden uran jälkeen ja liittyi KAIUN riveihin vuonna 2012

Kaiun kohdalla osoittaa btw. mielestäni vastuullista viestintää se, että tätä yhteyttä ei mitenkään peitellä.  

Palatakseni tähän kolmen suurimman yhtiön oligopoliin ja indielafkoihin, jotka eivät välttämälttä ole luomastaan julkisuuskuvasta huolimatta oikeasti riippumattomia, niin haluan samanaikaisesti hälventää ja boostata salaliittoteorioita muistuttamalla, että valta- ja omistussuhteet (saati yksittäisten yhteistyösopimusten sisällöt) eivät ole välttämälttä tietoa, jota halutaan vuotaa julkisuuteen. 

Jotkut yritykset on kuitenkin selvästi ja rehellisesti ostettu rahalla pois. Se käy suoraan ilmi kun katsoo jättiyritysten tietoja vähän tarkemmalla sihdillä. Ohessa nyt tällä päivämäärällä YTJ:ssä näkyvät Major Threen Suomen osastojen omistamat aputoiminimet:

WARNER MUSIC FINLAND

  • WEA Music Finland 
  • Helsingin Piano 
  • Finnlevy 
  • Finnscandia 
  • Levyforum 
  • Edition Pan 
  • Scanvideo 
  • Power-Karaoke 
  • POWER RECORDS 
  • HMC Publishing 
    • HCM:n sulautuessa Warner Musiciin joulukuussa 2012 HMC:hen kuului myös Popgam.
  • Hyökyaalto Records (Antti Tuisku)
  • Warner Music Live 
  • Etenee Records (Paula Vesala)

UNIVERSAL 

  • Universal Mobile 
  • Love Kustannus 
  • Johanna Kustannus 
  • Spin-Farm 
  • Siboney 

SONY

  • BMG Music Publishing Finland 
  • Terrier 
  • Bluebird 
  • Blue Bubble 
  • Lebaron 
  • BMG Production Music Finland 
  • Andsold 
  • Click 2 Music 
  • C2M Finland 
  • BMG Prod Music 
  • Zen Garden 
  • Gimmel 
  • PMMP 
  • Terrier Booking Agency 
  • Bluebird Booking Agency 
  • Popsaurus 
  • Roksaurus 
  • Sony Live 
  • Popgee 
  • Ratas Music Group 
Yrityskauppojen ja sulautumisten seurauksena muutamat tunnetut suomalaiset levy-yhtiöbrändit ovatvähin äänin lakanneet jopa kokonaan olemasta. Yksi tällainen on alkuaan Epe Heleniuksen omistama POKO RECORDS, joka aluksi myytiin vuonna 2001 EMI:lle, joka sittemmin sulautui vuonna 2009 EMI Finlandiin, josta se sitten sulautui 2013 Universal Music Finlandiin. Vuodesta 2016 EMI Finland on jälleen eriytetty omaksi yhtiökseen, jonka ainoana aputominimenä näyttäisi olevan POKO RECORDS, jolla ei kuitenkaan ole minkäänlaista ulospäin näkyvää toimintaa. 

PS:
Epe Helenius pyörittää tyytyväisenä nykyisin, itseasiassa juurikin sangen riippumattomalta vaikuttavaa, Sound Of Finlandia.

28.7.2016

Sanoittajan ja lauluntekijän tekijänoikeussanasto

Lueskelin Theseuksesta kulttuurituotantoon liittyviä opinnäytetöitä ja törmäsin Antero Gustafssonin työhön: Sanoittajan tekijänoikeudet


Opinnäytetyön loppupuolella oli tällainen tekijänoikeussanasto, jonka tuumin kiinnostavan osaa lukijoistani (tiedän, että monet eksyvät tänne nimenomaan etsiessään tietoa sanoittamisesta, laulujen tekemisestä tai musabisneksestä yleensä).

Suurin osa tästä sanastosta on sellaista mihin törmää jatkuvasti, mutta muutama harvinaisempikin on joukossa ja noita harvinaisuuksia onkin sitten muinoin tullut itsekin ihmeteltyä :D

  • asiakassopimus = Teoston tekijän tai kustantajan kanssa tekemä sopimus tekijänoikeuksista ja korvauksista 
  • auteur, author = sanoittaja 
  • arranger = sovittaja 
  • composer = säveltäjä 
  • copyright = tekijänoikeus 
  • editeur = 1) kustantaja (kustannusyhtiö, joka levittää teoksia ja saa tekijäkorvauksista osuuden), 2) teosten graafinen julkaisija (esim. nuotti) 
  • ISRC (The International Standard Recording Code) = tallennekoodi, joka identifioi kappaleen äänitteellä 
  • isyysoikeus = tekijän oikeus saada nimensä esille teoksensa yhteydessä 
  • jakosääntö = Teoston ilmoitukseen merkittävät jako-osuudet prosentteina teoksen tekijöille (ps: näistä on ollut ennen tarkemmat säännöt, mutta nykyään sopiminen on vapaampaa)
  • julkaiseminen = teoksen myyminen tai muu levittäminen tekijän luvalla 
  • julkistaminen = teoksen julkinen esittäminen tekijän luvalla 
  • klassikkosuoja = opetusministeriön kielto teoksen vapaaseen käyttöön sen suoja-ajan päättymisen jälkeen 
  • kokoomateos = teoksia tai niiden osia yhdistelemällä aikaansaatu teos 
  • käännöslupa = oikeudenhaltijan lupa kääntää teos toiselle kielelle 
  • lisenssi = käyttöoikeus teokseen, tekijänoikeus säilyy alkuperäisellä tekijällä 
  • manus = kustantamaton teos 
  • mekanisointi = teoksen tallentaminen äänitteelle 
  • muunnelma = alkuperäisestä teoksesta tehty käännös tai sovitus 
  • NCB (Nordisk Copyrigh Bureau) = organisaatio, joka valvoo tallennusoikeuksia Pohjoismaissa
  • oikeuden haltija = henkilö, jolle tekijänoikeus teoksesta kuuluu 
  • producer = tuottaja: 1) tallenteiden valmistaja (ja jakelija), 2) äänitteen taiteellisesta sisällöstä vastaava henkilö 
  • pseudonyymi = tekijän salanimi 
  • public domain = ilman tekijänoikeussuojaa oleva teos 52 
  • rojalti (royalty) = lisenssinsaajan tekijälle tilittämä korvaus myynnistä 
  • singer-songwriter = lauluntekijä, joka esittää itse kappaleensa 
  • sovituslupa = teoksen säveltäjältä (tai kustantajalta) anottava lupa ennen sovitustyötä 
  • sub author = kääntäjä 
  • suoja-aika = tekijänoikeuksien voimassaoloaika (70 vuotta tekijän kuolemasta) 
  • tallentamiskorvaus = Teosto/NCB:lle maksettava korvaus, josta tilitetään käyttö- korvaukset teosten tekijöille ja kustantajalle 
  • taloudelliset oikeudet = tekijän yksiomaiset oikeudet määrätä teoksistaan 
  • tekijä = henkilö, joka on luonut taiteellisen teoksen 
  • teos = itsenäinen ja omaperäinen taiteellinen tuotos 
  • teosilmoitus = Teostolle tehtävä ilmoitus kappaleen valmistuttua, edellytys esitys- ja tallentamiskorvauksille 
  • teoskynnys = vaatimus teoksen itsenäisyydestä ja omaperäisyydestä, jotta se voisi saada suojan 
  • trad. (tradtional) = ”vapaa” teos 
  • yhteisteos = teos, jonka on luonut monta henkilöä tasa-arvoisesti ja osuuksia ei voi erotella 
  • ääniteilmoitus = Gramex ry:lle tehtävä ilmoitus, jossa kerrotaan äänitteen kappaleilla esiintyvät taiteilijat sekä heidän korvaukseen oikeuttavat soitto- ja lauluosuutensa äänitteellä.
PS:
Jos et löydä yltä etsimääsi sanaa tai joku termi tai joku aihetta sivuava juttu muuten vain askarruttaa, niin selvittelen ja vastaan mielelläni kysymyksiin kommenttiosiossa!

PPS:
Theseuksesta löytyy paljon muutakin pohdintaa biisien tekemisestä. Monia varmasti kiinnostanee ainakin Tiina Vaattovaaran lopputyö: Ammattina lauluntekijä: Populaarimusiikin ammattimainen kirjoittaminen 2010-luvun Suomessa sekä Markus Ollikaisen: Sanoitusprosessi laulaja-lauluntekijän näkökulmasta.

13.6.2016

Facebook ja Google tukkanuottasilla

Kuka nyt käyttää Google+ -palvelua ja miksi? 


Suuri osa ihmisistä tuntui pitävän kyseistä somepalvelua vielä viime vuonna melko turhana ja se on ehditty jo pariin otteeseen julistaa kuolleeksikin. 

Nyt kuitenkin tuntuu, että se elää uutta kevättä. Aloin ihmetellä ilmiötä. Mikä on saanut Google plussan käyttäjät heräämään? 

Jonkin aikaa testailtuani aloin epäillä että uusi suosio johtuu siitä miten Facebook nykyään kohtelee Google-sisältöjä. 

Saatan olla väärässäkin, mutta milloin viimeksi sinä olet kommentoinut Facebookissa sinne postattua YouTube-videota? Entä milloin olet jakanut tai peukuttanut blogipostausta, jonka linkki johtaa Bloggeriin? 

Molemmat ovat Googlen palveluja ja Facebook tuntuu siivonneen aikajanoiltaan Google-sisällöt melko tehokkaasti. 

On tietysti ymmärrettävää että Facebookilla on intressi korostaa "omia" sisältöjään, mutta jostain syystä en ollut tullut ajatelleeksi asiaa. 

Kokeilemalla on selvinnyt, että Facebookiin suoraan upatut videot saavat poikkeuksetta enemmän näkyvyyttä kuin muut, mikä kannattaa huomoida jos vaikkapa julkaisee musiikkivideoita tai keikkataltiointeja.

Sisältö kannattaa siis suosiolla julkaista tuplana molempiin, jos haluaa maksimoida näyttökerrat.

Koska YouTubesta ongitut videosisällöt ovat olleet mun Facebookin selailussa sitä mielenkiintoisinta antia, olen itsekin nyt aktivoitunut Plussan puolella, koska siellä mun reilu 800 kontaktia postailevat pitkälti juuri niitä.

Samalla havaitsin, että tuon jokseenkin uuden "kokoelma"-toiminnon myötä Google Plussan käyttämisessä olisi pointtia yksikseenkin, sillä nuo kokoelmat toimivat vähän samaan tapaan kuin Pinterestin Pin Boardit. Niihin on kätevä lajitella netistä löytämiään juttuja muistiin. 

Toki ne varmaan kertoo myös keräilijästään jotakin. Mä itse olen esimerkiksi järjestellyt omat kokoelmani näin: https://plus.google.com/+samulikoivulahti 

Saa nähdä paljonko tuota tulee jatkossa käytettyä. Facebookilla on mun sydämessä aina pysyvä paikka, koska siellä on sukulaiset, valokuvat ja paljon sellaista, mikä saa pysyä yksityisenä. Google Plussassa taas sitten enemmän työjuttuja ja julkisempaa diibadaabaa. 

Mut saa lisätä piireihin, jos Googlen tunnuksilla operoit. Klik.

2.6.2016

Tuottajana MIMI Burleskinäytelmässä

Viimekertaisessa postauksessani huutelin kesätöiden perään joten Tina Salminen kaappasi mut kakkostuottajaksi MIMI Burleskinäytelmään. 

Näytelmä saa ensi-iltansa Tampereella vuoden 2017 puolella ja tällä hetkellä meillä on menossa sponsorien hankinta- ja castingvaihe. 

Etsimme siis näyttelijöitä, tanssijoita ja burleskin taitajia, sekä potentiaalisia yhteistyökumppaneita markkinointiin, tiedotukseen ja näkyvyyden luomiseen. 

Muutamien mahdollisten sponsorien kanssa on jo ideointi käynnissä, joten älkää liiaksi hämmentykö, jos näette hankkeen tiimoilta burleskiasuissa keikisteleviä naisia yllättävissä paikoissa, kuten vaikkapa alusasuliikkeen ikkunassa elävänä mallina, kahvilassa, tai vaikkapa auton katolla festivaalialueella. 

LIVE-näkyvyyden ohella tulemme hankkeen tiimoilta näkymään vahvasti myös sosiaalisissa medioissa ja sisältöyhteistyöstäkin on neuvoteltu. 

Meidän näkemyksemme sponsorointiin on sellainen, että sen pitää aidosti hyödyttää molempia osapuolia ja realisoitua sponsorille myös konkreettisena lisämyyntinä. 

Emme siis kerjää rahaa ja tavaraa, vaan tarjoamme burleskinäytelmämme näkyvyydestä ja palstatilasta kullekin sponsorille reilun siivun, jossa kontaktihinta jää tarkoituksella hyvin alhaiseksi jos vertaa vaikkapa lehtimainoksiin, meuhkaamiseen omilla Facebook-sivuilla tai ylipäätään perinteisiin markkinointikeinoihin.

Hankkeen takana olevasta tiimistämme löytyy näyttelijöiden ja tanssijoiden lisäksi myös markkinoinnin ja mainonnan ammattilaisia, valokuvaajia, graafikoita ja sisällöntuottajia, joten pystymme tekemään lähes mitä hyvänsä!

Jos tiedät jonkun tahon, joka voisi olla kiinnostunut sponsoriyhteistyöstä MIMI Burleskinäytelmän tiimoilta, niin ilmianna hänet tai itsesi minulle!

Yhteistyöyrityksen ei välttämälttä tarvitse liittyä burleskiin millään tavalla. Päättömimmät ja huomionarvoisimmat ideat syntyvät juuri vastakohtien yhdistämisestä! 

Lisäksi, ideoinnin voi jättää meille, tai voimme brainstormata yhdessä.

Minut tavoittaa kotisivujen ja FB:n lisäksi numerosta: 0440761669 tai sähköpostitse osoitteesta: samuli@lyyrica.org

MIMIn Facebook-sivu löytyy täältä:
https://www.facebook.com/mimiburleskinaytelma/


21.5.2016

Valmistuminen häämöttää, kesätyö ois kiva!

Aloitin vuonna 2013 opinnot Turun Humanistisessa Ammattikorkeakoulussa, tarkoituksenani valmistua kulttuurituottajaksi osapuilleen nyt.



Opinnot kuitenkin venyvät vielä kesän yli. Ne on nyt siinä pisteessä, että lähinnä opinnäytetyö on tekemättä. Jos tiedät jonkun tahon, jolla olisi tarvetta kulttuuriliiketoimintaan liittyvälle kehittämistyölle, niin vielä ehdin vaihtamaan aihetta (edellyttäen että projektista saa rahaa).

Joku voisi ihmetellä, että miksi edes opiskelen kun ammatteja on jo pari eikä työkään ole vierasta. Syy siihen miksi hain Humanistiseen ammattikorkeakouluun oli se, että arvelin saavani sieltä hyviä työkaluja lauluntekijä- ja manageritoimintani ammattimaistamiseen.

Ensisijaisesti reppuun on karttunut projektinhallinnallista osaamista ja tapahtumatuotantoon liittyviä lainalaisuuksia. Muuten osaamiskenttä on käytännön tasolla melko sama kuin ennenkin, mikä ei silti tarkoita, ettenkö olisi tyytyväinen opintojen antiin.

Aikuisopiskelijana lähiopintoja on ollut melko vähän ja pakolla teoriaa ei ole tungettu päähän. Olenkin katsonut, että mulle tämä ammattikorkea on ollut enemmänkin keino validoida jo olemassa olevaa osaamista ja samalla hieman paikkailla heikkoja kohtia. En siis mennytkään oppimaan kaikkea alusta asti.

Ennestään minulla on melko pitkä työkokemus ja työn ohessa olen suorittanut kaksi ammattitutkintoa (AV-viestintä ja Liiketalous) ja yhden erikoisammattitutkinnon, joiden lisäksi opiskelin täysi-ikäisyyden kynnyksellä viestintää ja ilmaisutaitoa Itä-karjalan kansanopistossa, sekä Luovaa kirjoittamista Turun Paasikivi-Opistossa.

Nyt opinnot ehkä saisivat jo hetkeksi riittää.

Olisikohan sitten työnteon aika?
Keskittyisinkö tekemään rahaa päivätöissä?
Uskaltaisinkohan ruveta ihan jo yrittäjäksi?
Vai mitä jos ryhtyisin vapaaksi taiteilijaksi?
Ammattimaisesti apurahojen varassa?

Nyt olisi sellainen hetki, jossa uudet tuulet olisivat tervetulleita. Kesäksi ottaisin mielelläni jotankin työtä vastaan, oikeastaan mitä tahansa, vaikka kaupan kassalta. Muuten on säästöt loppu kun kesä on ohi.

Jos joku tarvitsee käyntikortteja tai kotisivuja niin mieluusti teen niitäkin.

Hienointahan olisi, jos jotain kautta siunaantuisi kulttuurialan hommia, joihin ehkä voisi jopa jäädä. (Vielä upeampaa olisi, jos ne vielä jotenkin tukisi omaa toimintaa alalla, mutta se on liikaa pyydetty.)

Kaikenkirjavia työtarjouksia ja projekteja otetaan kumminkin vastaan. Pienemmät hommat voin tehdä laskulla.

Tarkat tiedot työhistoriasta löytyy LinkedInistä ja kontakteihin mut voi lisätä osoitteella: samuli@lyyrica.org


27.4.2016

Sanoittaja avautuu rojaletista (vlogi)!

Juutuuppasin itseni kokeilun vuoksi nettiin.  


Pitäisikö tällaisia lyhyitä videoita, joissa kerron erilaisia esimerkkitilanteita tms. postailla jatkossakin?


23.4.2016

Chernobyl 1986 -musikaali

Lähdin viime tiistaina pienelle roadtripille katsastamaan Tina Salmisen ohjaamaa ja Esko Vähätalon käsikirjoittamaa musikaalia Chernobylin ydinvoimalakatastrofista. 


Tiistain näytös oli Uudessakaupungissa ja pääsin kätevästi paikan päälle Viljami Sainion kyydillä. (Viljami on päävastuussa myös musikaalin sävellyksistä yhdessä Marleena PälijärvenTina Salmisen, Ville Viitasen ja Barry Wallerin kanssa.)

Näyttelijöitä produktiossa oli vain yhdeksän ja toteutus on kaikkinensa varsin pelkistetty, joskaan ei millään muotoa köyhä. Minimalismi tuntui tarkoituksenmukaiselta ja toimivalta.

Näytelmä onkin suunniteltu siirrettäväksi, siten että sitä voidaan esittää eri kaupungeissa, joten ratkaisulle on myös logistinen pointti. Tinan visiossa myös ulkomaan esityksiä on ajateltu ja siksi näytelmän kielivalintakin on englanti (hollywoodilaisittain ukrainalais-aksentilla).

Yllättävää kyllä, kieli ei juurikaan haittaa ymmärtämistä. Sanasto on pidetty simppelinä ja kohtaukset selkeinä. Minimalismi on siis tässäkin suhteessa etu.

Tiistain näytös Uudessakaupungissa oli laatuaan ensimmäinen ja härdelli paikan päällä sen mukainen. Teatteri-ihmisten stressailua ja panikointia ennen esitystä oli mielenkiintoista katsella sivusta. Repliikit olivat uineet sulvasti osaksi näyttelijöiden keskinäistä läpän heittoa ja tunnelma oli jännittyneen hermostunut ja odottava.

Itse näytelmä meni kuitenkin kokonaisuudessaan nappiin, eikä kaaoksesta ollut esityksen alkaessa enää tietoakaan.

Musikaalin keskiössä on Olga (Laura Pätäri), jonka mies Alexei (Elias Goller) työskentelee ydinvoimalassa. Yhtenä päivänä Alexei ei tulekaan töistä kotiin ja Olga ryhtyy selvittelemään tapahtumia, käy läpi monia eri tunnetiloja ja sekoaa.

Tarinan kannalta, ehkä oltaisiin voitu pärjätä jopa vieläkin pelkistetymmällä otteella. Esim. Olgan tyttären tunteiden käsittely tytön itsensä näkökulmasta tuntui tarinan kannalta ehkä hieman irralliselta, kun olisi voitu keskittyä vain siihen, miten tyttären kokemukset heijastuvat Olgaan.

Näyttelijöiden suoritukset olivat kuitenkin käsittämättömän upeita. Tina on onnistunut löytämään projektiinsa aivan uskomattomia tulkitsijoita!

Erityisesti Olgaa näyttelevän Laura Pätärin ilmaisu oli todella vangitsevaa kautta linjan ja etenkin näytteleminen laulukohtausten aikana todella vahvaa, vaikka tietojeni mukaan kyseessä oli Lauran esikoisrooli.

Näyttelijäkaartiin kokonaisuudessaan kuuluivat Laura PätäriElias GollerVeera Laine, Evelin PerttuJacob Costa, Pepe Hakala, Tommi Karjalainen, Vuong Lee ja Viljami Sainio.

Musiikkikappaleisiin liittyvät koreografiat näytelmään on suunnitellut Elisa Saura.

Ohessa hieman kännykällä räpsittyä kuvamateriaalia mestoilta. 

Kuva, jonka Samuli Koivulahti (@samulikoivulahti) julkaisi


Kuva, jonka Samuli Koivulahti (@samulikoivulahti) julkaisi


Kuva, jonka Samuli Koivulahti (@samulikoivulahti) julkaisi


Kuva, jonka Samuli Koivulahti (@samulikoivulahti) julkaisi

1.3.2016

Sanoittaja, sanoittaja mistä saat ideasi?

Kukin sanoittaja varmaan pyydystää ideoita tavallaan ja vaikka heimossa nykyään on koulutettujakin sanoittajia, lienee valtaosa itseoppineita.  


Tältä pohjalta on vaikea ruveta arvailemaan kenenkään muun metodologiaa. Jotkin peruspilarit itse kunkin kirjoitusprosessissa lienee yleisimpiä, mutta jokaisella sanoittajalla on varmasti ne omat graalin maljansa.  

Kerran törmäsin netin uumenissa englanninkieliseen blogipostaukseen, jossa joku lauluntekijä avasi näkemystään siitä, kuinka jokaisella on jokin mieltä kutkuttava aihe tai mielenkiinnon kohde, joka ei koskaan lakkaa pohdituttamasta. Sellainen isompi teema, josta voisi puhua väsymättä vaikka vuorokauden putkeen. 

Kyseinen bloggaaja (harmi etten muista nimeä) pohdiskeli, että lopulta on ehkä niin, että jokaisen hyvän sanoittajan tuotannossa muutama eri teema hakee vain erilaisia ilmenemismuotoja ja parhaat sanoitukset osuvat ehkä nimenomaisesti juuri sen tematiikan ytimeen.

Joku sanoittaja voi kokea tällaisen näkemyksen loukkaavana ja kaventavana, mutta asiaa voi katsoa toisestakin näkövinkkelistä: 

Eihän suhteellisuusteoriakaan ole vain yksi teoria. Se koostuu useista saman tematiikan ympärille rakentuneista oivalluksista, eikä kukaan siltikään ajattele Einsteinin olleen kapea-alainen ajattelija.

On ihan ok olla sanoittaja, joka käsittelee tietyn aihealueen paremmin ja perusteellisemmin kuin kukaan muu. Ei myöskään välttämälttä ole huono ajatus kierrättää tai jalostaa vanhoja ideoita sitä mukaa kun oma näkemyksellisyys ja taidot karttuvat! 

Miksi jo ensimmäisen aihetta käsittelevän sanoituksen pitäisi osua nappiin? Miksi omia ajatuksiaan ei voisi joskus ottaa suurennuslasin alle? Voisitko ajatella vuosi sitten kirjoittamasi hömppätekstin tänään syvällisemmin? Voisitko yksinkertaistaa neljän vuoden takaisista oivalluksistasi yksinkertaista pop-lyriikkaa? 

Minulle yksi ehtymätön inspiraation lähde ovat vanhat sanoitukset, jotka olen aloittelevana sanoittajana kirjoittanut niin kuin aloitteleva sanoittaja kirjoittaa. 

Sen lisäksi palaan usein saman kaltaisten teemojen pariin. Ne ovat teemoja, jotka minua muutenkin kiinnostavat ja joista ahmin dokumentteja ja tietoa ihan normaalistikin oman arjen lomassa.

Näitä teemoja minulle ovat vaikkapa nyt esimerkiksi; ihmisyys, ihmisen psyyke, onnellisuus, ihmisarvo, elämän tarkoitus, maailmankaikkeuden psykofyysiset rakenteet ja kuvitelmien ja todellisuuden väliset suhteet.

Yksi kirjahyllyni lempiteoksista on shakin moninkertaisen maailmanmestarin kirjoittama kirja: Miten elämä jäljittelee shakkia, jonka sivulla 299 Gasparov osuvasti toteaa että:

"Psykologien ja neurologien ponnisteluista huolimatta, ihmisen ajatuksia voidaan yhä kuvata parhaiten kielikuvilla, runoudella ja muilla keinoilla, joita me käytämme kuvaamaan sellaista, jota emme täysin ymmärrä." 

Ajattelen, että sanoittajan tehtävä on yhdessä säveltäjän kanssa liikkua juuri tuolla maaperällä ja ainakin oma mieleni on rakentunut siten, että inspitaatio herää välittömästi kun joku aloittaa keskustelun aiheesta joka minua kiinnostaa. Keskustelujen jälkeen tulen prosessoineeksi asioita myös jälkikäteen ja välillä pohdinnat punoutuvat jonkun sanoituksen muotoon. 

Omien mielenkiinnonkohteiden äärellä sanoittaminen on yhtä helppoa kuin asioista puhuminen muutenkin. Sanoittaminen on vaikeaa oikeastaan vain silloin kun tekstiä tilataan johonkin sellaiseen konseptiin jossa tematiikka harhailee kaukana omien mielenkiinnonkohteiden ulkopuolella.

Sellaisissa tilanteissa itselläni on tapana heittäytyä metodinäyttelijäksi. Suggeroin itseni tilaan, jossa ajattelen ja katson maailmaa aivan toisen ihmisen silmin ja koitan löytää inspiraation siinä roolissa.

Tällä tavalla syntyneet tekstit harvoin ovat ajatuksenjuoksultaan ihan yhtä ehjiä kuin omista lähtökohdista tehdyt tekstit, mutta itselleni ne ovat mielenkiintoisia matkoja ihmisyyteen ja inspiroivat sitä kautta usein kirjoittamaan jälleen uusia tekstejä. 

Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että vaikka teenkin sanoituksia muille, sanoitan pääasiassa lauluja sellaisille esiintyjille, jotka jo itsessään inspiroivat minua. En joudu kirjoittamaan pakosta kenellekään mitään ja tilaustöissäkin mulla on useimmiten vapaat kädet. 

Kääntöpuolena toki on se, että en ole tehnyt tähän mennessä yhtään hittiä "viinast ja seksist", kun ei mulla oikein ole ollut niistä mitään sanottavaa. 

Onneksi on kuitenkin muita, jotka handlaa noi kaupallisemmat aiheet, niin mun ei ihan pakosti tartte! ;-)

PS:
Tätäkin postausta saa vapaasti jakaa siellä missä huvittaa.
Sähköpostiin nämä tulevat niille, jotka ovat liittyneet sisäpiiriin>>>

14.2.2016

Säveltäjä-ystäväni Marko Autti on poissa

Menetin ystävän 29.12.2015. 


Haluaisin osata sanoa tähän jotakin järkevää, lohdullista tai voimaannuttavaa, mutta sanoja ei oikein ole. Ystävänpäivä tuntuu nyt eriltä. Voimia läheisille? Sekin kuulostaa niin kliseiselle, vaikka sitä tarkoitankin.

Yhteinen ystävämme TaruLa kirjoitti blogiinsa minua kauniimmin Markon poismenosta. Kyseisen blogijutun voi lukea tästä.

Yhteistyömme Markon kanssa oli melkein kuin salamarakkautta. Hän otti minuun yhteyttä 20.11.2012 ja kertoi olevansa umpikujassa Road Movie -nimisen biisin kanssa. Oheen hän oli liittänyt kappaleen rungosta demon ja pari riviä keskeneräistä tekstiä.

Kirjoittelin vähän lisää ja luonnostelin tekstistä pikaisen draftin, jota oli tarkoitus vielä hioa yhdessä, mutta hetken kuluttua Marko olikin jo postannut biisin YouTubeen. Ajattelin, että tässä on kaveri jonka kanssa ainakin demot syntyvät nopeasti. Eipä ollut pullonkauloja!

Tuotteliainta aikaamme oli vuosi 2013 jolloin teimme lauluja äärimmäisellä intensiteetillä. Markolta tuli tyypillisesti melodiarunko joskus keskellä yötä ja mulla tekstin kirjoittaminen kesti ehkä tunnin tai pari. Se oli ihmeellistä, mutta ihanaa aikaa.

Markon sävellyksiin kirjoittaessa sanat tuntuivat asettuvan melodiaan aivan kuin itsestään ja se oli hyvin inspiroivaa.

Demoja meille laulelivat Markon itsensä lisäksi Henna Kurtti, Jii Kovanen ja TaruLa (jonka tutustutin Markoon ja josta tuli hänen tärkeimpiä ystäviään). Joitakin yhteiskappaleita jalkautimme mm. Roni Välikankaan ja Avinin keikkaohjelmistoon ja joitain biisejä tarjottiin muuallekin.

Kuitenkin jo vuonna 2014 ajauduimme hetkeksi taiteellisiin erimielisyyksiin, mukaan tuli uusia yhteistyökumppaneita ja tilaa keskinäiselle yhteistyölle jäi yhä vähemmän (vaikkei se ihan kokonaan loppunutkaan). Välit palautuivat, mutta tahti ei. Elämäntilanteetkin vaikuttivat asiaan.

Viimeisen kerran sorvasimme yhteistä biisiä elokuussa 2015, jolloin yövyin Markon luona Oulussa tyttäreni ja silloisen naisystäväni kanssa matkalla Kuusamon Näränkään.

Sitä laulua ei kukaan muu saa koskaan kuulla. Se oli olemassa vain silloin ja siinä hetkessä ja sen jälkeen minun ja Markon päässä.

Kaikista biiseistä mulla ei ole demoa tallessa, mutta aika iso osa yhteisistä kappaleistamme löytyy oheiselta soittolistalta. Marko varmaan haluaisi, että joku ne joskus levyttäisi ja että mahdollisimman moni päätyisi radio- ja/tai livesoittoon jonakin päivänä.

Koen, että mun tehtävä on jollain lailla pitää nämä biisit elossa, vaikka Markoa ei enää ole. Edelleen olo on aika outo. En ole ennen kokenut elämässäni tällaista menetystä. Nuku hyvin ystävä.

8.2.2016

Pyhimys - kehä kerrallaan

Tapasin Pyhimyksen Turun Klubin hautajais- ja inkarnaatiotapahtumassa 20.11.2015. 


© Tuomas Sinkkonen
Olin sanelukoneen kanssa mestoilla ja jututin Pyhimystä bäkkärillä jokusen tovin, mutta koska elektroniikka silloin tällöin pettää ja tässäkin tapauksessa äänitallenne ehti kadota taivaantuuliin ennen translitterointia, ei tässä postauksessa harrasteta suoria lainauksia. Dough!

Syy siihen miksi halusin haastatella juuri Pyhimystä on se, että olen tuntenut hengenheimolaisuutta lukiessani hänen blogiaan.

Erityisesti postaus: Kuinka elättää itsensä musiikilla ilman yhtään hittiä, on varsin asiallista luettavaa jokaiselle, joka miettii toimeentulokuvioita musa-alalla, mutta joutuu syystä tai toisesta operoimaan indie- tai DIY-pohjalta ja ehkä muutenkin.

Kyseessä on paitsi ansioitunut rap-artisti, niin myös genrerajojen yli breikkaava sanoittaja ja monenlaisissa musiikin infrastruksturaalisissa asioissa kunnostautunut musiikkialan monitoimimies.

Samaistun noista kolmesta asioista kahteen jälkimmäiseen, joten itseäni kokeneempana kehäkettuna Pyhimys on mulle myös ihan validi kohde benchmarkkaukselle (=esikuva-analyysille) eikä vähiten siksi, että tuon ei-niin-monta-vuotta-sitten tehdyn postauksen jälkeen miehen nimi on ollut kovassa nosteessa ja Pyhimyksen CV:ssä varsinkin co-writing -sarake näyttää vähän toiselta kuin silloin kesällä 2012.

Klubin bäkkärillä Pyhimys avasi mulle hieman sitä kuinka tähän on päästy. Pyhimyksen sanoin homma on mennyt "kehä kerrallaan":

Kehä 1 (harrasteluvaihe 2000-2007)

Aluksi oli lapsuudessa ja teini-iässä koulun bändikuvioita ja sen sellaista, mutta kun mies ei oikein oppinut soittamaan mitään instrumenttia ja laulamisenkin kanssa oli vähän niin ja näin, niin tilalle tuli kirjoittaminen ja räppikuviot.

Pyhimys teki Heikki Kuulan kanssa vielä 2000-luvun alussa räppiä englanniksi, koska siihen aikaan suomenkieliseen räppiin ei vielä oikein uskottu ja "suomi kuulosti paskalta", mutta muiden näyttäessä tietä ja osoittaessa että suomenkielinenkin räppi voi olla ihan vakavasti otettavaa, muuttui lopulta Pyhimyksenkin ääni kellossa, joka oli kuulemma ilmaisun kannalta hyvä asia.

2000-2003 homma oli vielä pelkkää harrastelua, mutta alkoi siitä hiljalleen muuttua ammattimaisemmaksi. Hommia tehtiin pitkään omakustannemeiningillä, kunnes vuonna 2006 Pyhimys siirtyi julkaisemaan Monsp recordsin kautta ja homma laajeni taas pykälän verran.

Kehä 2 (Ammattilaisvaihe 2007-2012)

Ensimmäinen kokopitkä albumi julkaistiin Monsp recordsin kautta 2007. Myös Teflon brothers, jossa Pyhimys vaikuttaa, julkaisi ensimmäisen levynsä niinikään Monspin kautta vuonna 2009. Homma alkoi olla jo varsin ammattimaista ja monipuolista.

Artistiuran ohella Pyhimys toimi (ja toimii edelleen) yrittäjänä/toimitusjohtajana omassa yhtiössään Yellowmic Recodsissa sekä Ramin välityksessä, joka hoitaa keikat ja jonka alaisuudessa toimii Katin tavara, joka taasen myy Mercandisea, eli bändipaitoja ja muuta sen sellaista.

Homma on tässä vaiheessa jo kevyesti sellaisella tasolla, että sillä elää.


Kehä 3 (Eskaloitumisvaihe 2012->)

Vuonna 2012 Teflonit siirtyvät Universal Musicin alaiselle Johanna Kustannukselle. Syntyy uusia kontakteja ja uusia yhteistyökuvioita erityisesti co-writing puolella. Iso yhtiö avaa uusia ovia.

Pyhimys tutustuu mm. Kasmiriin ja päätyy tekemään biisejä yhdessä esimerkiksi Han Solon kanssa.

Pyhimys on sanoittajana mm. sellaisissa biiseissä kuin Diandran Paha poika, Arttu Wiskarin Kun me diskossa suudeltiin, Mikael Gabrielin Älä herätä mua unesta, Robinin Yö kuuluu meille ja Kasmirin Vadelmavene.

Osassa projekteista Pyhimys toimii enemänkin tekstituottajana kuin sanoittajana, jolloin tarkoitus on pikemminkin auttaa esim. artistia kirjoittamaan parempaa tekstiä, eikä tehdä kaikkea sen puolesta.

Vuonna 2013 Pyhimyksestä tuli myös Johanna Kustannuksen tuotantopäällikkö.

Ei huonosti kaverilta, joka vielä vuoden 2012 elokuussa pohdiskeli blogissaan, että Kuinka elättää itsensä musiikilla ilman yhtään hittiä.

----

Kun kysyn, että onko vielä jokin asia minkä hän haluaisi muuttaa nykyisessä tilanteessaan, saan vastaukseksi, että hän on erittäin tyytyväinen nykytilanteeseen, mutta olisi kiva jos voisi tehdä enemmän ihan vaan tekstiä ja musaa, sen sijaan että tekee jatkuvasti myös kaikkea muuta.

Ramin välitys ja Katin tavara teettävät työtä edelleen ja kun homma on lähtenyt siitä että on kavereiden kanssa tehty asioita, niin kavereita ei myöskään halua "jättää kuseen".

On mielenkiintoista nähdä millaisiin mittasuhteisiin Pyhimyksen tekeminen vielä kasvaa. Nytkin jo tuntuu, että Pyhimyksen lyriikat hallitsevat melkoista osaa soittolistoista, eikä toistaiseksi ole vielä viitteitä tahdin hidastumisesta.

Aikamoista. Koivulahti kiittää ja kuittaa.

27.11.2015

Etsitään laulajaa! (Turku ja lähialueet)

Jos tunnet hyvän laulajan, vinkkaa tästä tilaisuudesta hänelle!

Oletko Turun seudulla vaikuttava laulajan alku tai kenties jo kokeneempi konkari? Tarvitsetko ryhtiä musaprojekteihisi? Olisiko hyvä jos tukenasi olisi joku joka potkisi sinua eteenpäin luovalla alalla?

Olisiko kova polte päästä tekemään LIVE-keikkoja?

Tarvitsetko ehkä apua omien biisien tekemisessä ja hiomisessa? Entä keikkaohjelmistojen koostamisessa, markkinoinnissa, julisteissa ja kotisivuissa? Kuka huolehtii artistibrändistäsi? Onko sellaista?

Olen Markkinointiviestinnän erikoisammattitutkinnon suorittanut Lauluntekijä. Parhaillaan viimeistelen kulttuurituotanto-opintojani Humanistisessa ammattikorkeakoulussa (suuntautumisalana Kulttuuri liiketoimintana).

Manageroin omaa artistirosteriani Turussa, kirjoitan lyriikoita ja teen biisejä yhteistyössä muiden lauluntekijöiden kanssa.

Etsin hyviä tulkitsijoita! Jos omaat hieman kunnianhimoa, osaat laulaa ja etenkin jos sinulla pysyy kitara, piano tai jokin muu säestysinstrumentti kädessä, saatat olla etsimäni henkilö!

Lähetä minulle sähköpostitse lyhyt esittely itsestäsi ja toiminnastasi musiikkialalla. Lupaan vastata jokaiseen tiedusteluun henkilökohtaisesti 24 tunnin kuluessa.

Jos löydämme yhteisen sävelen ja pääsemme sopimukseen, tulen tekemään kaikkeni sen eteen, että lyöt itsesi läpi. Täältä löydät yhteystietoni >>>

PS: Pistäkää viestiä eteenpäin jos tunnette sopivia ehdokkaita!

10.11.2015

Mullistaako uusi SOME Tsü musiikkipromootion, bloggaamisen ja vloggaamisen?

Liityin keskiviikkona 4. marraskuuta uuteen TSÜ-nimiseen SOME-palveluun.

Mielenkiintoni #Tsü:hun heräsi kun kuulin että Facebook on reagoinut tämän uuden SOME-tulokkaan ilmestymiseen estämällä kaikki järjestelmään osoittavat linkit. Lisäksi myös hashtag #tsu oli ainakin vielä keskiviikkona estetty, kun yritin käyttää sitä Facebookin tilapäivityksessä.

Mutta miksi TSÜ mullistaisi musiikkipromootion, bloggaamisen ja vloggaamisen? Eikö se olekaan vain uusi Facebook tai Ello?

TSÜssa jutun juju on siinä, että TSÜ elää mainostuloilla ihan samalla tavalla kuin Facebook, mutta sillä erotuksella, että se pidättää tuloista itselleen vain 10% ja tilittää loput 90% sisällöntuottajille, eli palvelun käyttäjille.

Tämä tarkoittaa sitä, että TSÜ on kuin henkilökohtainen uutispalvelu: Vähän kuin oma Stara.fi tai Iltalehden Fiidi.fi, jossa kiinnostava sisältö kerää kävijoitä ja kävijät tuottavat mainostuloa.

Käyttäjät voivat siis normaalin somettamisen lisäksi myös hyötyä tekemästään sisällöntuotannosta ja suosituimmat päivitykset tuottavat jopa rahaa. 
Kiinnostavaksi tämä homma menee siinä vaiheessa kun SOME-julkkikset rantautuvat TSÜ-palveluun, sillä jos minä kahden päivän kokeilulla olen tienannut muutamia senttejä, niin oletettavasti sellaiset tubettajat kuin vaikkapa Aleksanteri Hakaniemi, Miisa, tai Papananaama tienaisivat palveluun sisältöään linkittämällä jo äkkiä satoja euroja.

Sama koskee perinteisten blogien pitäjiä. Etenkin muoti- ja lifestylepuolella puhutaan aika isoista massoista ja esimerkiksi melkein kuka tahansa indiedays -portaalin bloggaajista voisi päästä TSÜssa tuloille. Kuinkahan paljon huomiota mahtaisi TSÜssa saada esim. Annika O?

Isoimpienkin bloggaajien ja vloggaajien huomioarvo jää silti kauas vaikkapa Anssi Kelan tai Cheekin vetovoimasta. Anssi Kelan huomioarvosta on hyvä esimerkki taannoinen uutinen YLE:n sivuilla, jossa kerrottiin että hänen Facebookissa pitämämänsä LIVE-stream keräsi lähes 180 000 katsojaa, mikä pyörii jo TV-lähetysten kanssa samoissa lukemissa.
TSÜ-palvelussa ei toki ole (ainakaan vielä) tällaista stramingtoimintoa, mutta tuollaisella huomioarvolla mainostulot lähentelisivät varmaan jo pienituloisella duunarilla vuoden palkkaa. 

Nyt on se hetki kun TSÜssa vielä voi temmeltää aika vapaasti ja ennustan, että ensimmäisenä palveluun jalkautuneet käyttäjät saavatkin siitä lopulta eniten irti.

Ennen kaikkea tuo on musta hyvä paikka esiintyville taiteilijoille, säveltäjille ja sanoittajille tuoda esiin omia teoksiaan. TSÜ on siitäkin kiva, että toisin kuin FB:ssä julkaisujen oikeudet pysyvät käyttäjällä itsellään.

Toistaiseksi palveluun pääsee sisälle vain kutsulla, joten jos haluat mukaan niin ilmoita siitä mulle, niin laitan kutsun tulemaan :)

Oma TSÜ-profiilini näyttää tältä: http://www.tsu.co/koivulahti

4.11.2015

Sanoittaja ja säveltäjäkö median pirstaloitumisen uhreja?

Luin Kauppalehdestä että musiikin bisnesmalli on rikki.


Allekirjoitan tämän siltä osin kun puhutaan digitaalisen musiikin kulutuksesta ja myynnistä, mutta LIVE-kentällä vielä toivo itää. Vaikka mediat pirstaloituvat niin fyysinen tila pysyy edelleen pirstaloitumattomana.

Uskon että trendi on yhä livevetoisemman liiketoimintamallin suuntaan. Säveltäjä ja sanoittaja voi itse valita ryhtyykö uhriksi vai jalkautuuko lavojen tuntumaan.

Trubaduurit ja luomusoundit ovat juuri nyt erittäin pop, samalla kun toisen pään tekijät digitalisoituvat entisestään pyrkien silti hekin saamaan biisejään mm. DJ:den soitettavaksi ja yrittävät myydä jäähalleja täyteen (baarikeikat jää luomuesiintyjille).

Tämän seurauksena sekä elektronisen että luomumusiikin puolella menestys ratkaistaan lopulta siellä missä ihmiset fyysisesti viettävät aikaansa. Samalla kun kuilu lajityyppien välillä, estetiikan tasolla ehkä kasvaa, niin fyysisellä tasolla tullaan kuitenkin melkolailla samaan maaliin.

Teoston tekijäasiakkaat ovat voineet saada tilitystä myös DJ-keikoilla esitetystä musiikista vuoden 2014 alusta alkaen. 

DJ-puolella homma toimii aivan samalla tavalla kuin normaalienkin keikkojen osalta, eli DJ-raportoi sähköisesti mitä biisejä keikalla on soitettu ja sen perusteella Teosto sitten osaa jyvittää  lisensseistä kertyvän Teostotulon meille tekijöille.

Luonnollisesti raitakohtaiset käyttökorvaukset ovat huomattavasti pienempiä kuin se mitä säveltäjä ja sanoittaja jonkun bändin LIVE-esiintymisestä tienaa, mutta käsitykseni mukaan tässä päästään sentään paremmille ansioille kuin vaikkapa Spotify-kuunteluilla.

Tavallaan DJ:t edustavat myös samaa perinnettä kuin muinaiset tanssiorkesterit siinä mielessä, että keikat eivät suinkaan tyypillisesti rajoitu vain 2x45 minuuttia kestävään esiintymiseen, vaan musiikkia voidaan helposti soittaa vaikka koko ilta.

Kaikenkaikkiaan on hyvin kiinnostavaa nähdä mihin tämä kaikki menee. Yksi skenaario on se että lopulta tarjolla on vain elektronista ja luomua joista kummallakin tienaa vain livenä.

Toisaalta yksi skenaario on sekin että videostreemauspalvelujen ja virtuaaliteknologian kehittyminen yhdessä mahdollistavat sen, että lähes täydellisen livekokemuksen saadakseen ei enää tarvitse poistua kotoaan ollenkaan.

Viimeistään kun taannoin katsoin ja kuuntelin virtuaalilaseilla John Lennonin keikan, tajusin että tämäkin aika on jo hyvin lähellä.

Mikä on sun skenaario?

PS: Voit seurata blogiani myös Bloglovinin avulla

10.9.2015

Mistä nuo lauluntekijät lauleloo?

Facebookin "Lauluntekijät" -ryhmässä on jo 1525 jäsentä.  


Jotta saisin vähän osviittaa siitä kuka on kuka ja millaista musiikkia kukakin tekee, pyysin ryhmän jäseniä linkkaamaan kukin yhden biisinsä Soundcloudista. Tämän jälkeen keräsin biisit yhdelle Soundcloud-listalle.

Tällä hetkellä Soundcloud-listalla on 81 biisiä. Taso vaihtelee jonkin verran, mutta olen jälleen positiivisesti yllättynyt siitä kuinka paljon meillä täällä Suomessa on myös sellaista hyvää musiikkia jota kukaan ei ole koskaan kuullut.

Osa lauluntekijöistä kaipailee näille biiseilleen itseään sopivampia esittäjiä. Osalle biisit ovat vain omaksi iloksi tehtyjä lurituksia ja toisilla ne liittyy kiinteästi omaan sooloprojektiin tai yhtyeeseen.

Niin tai näin, kannattaa tutustua materiaaliin. Joukossa on varsin mielenkiintoistakin sisältöä ja soundimaailmaa. Biisintekijänä sitä voi vaikka vähän positioida itseään tuohon joukkoon ja miettiä sitä omaa tekemistään suhteessa kollegoihin.

Tässä suora linkki Soundcloudiin siltä varalta, että tuo alla oleva musiikkisoitin ei siellä vastaanottajapäässä toimi: https://soundcloud.com/koivulahti/sets/lauluntekij-t-fb-ryhm-n

Hyviä kuunteluhetkiä! :)

21.8.2015

Tekstituottaja? Mihin sellaista tarvitaan?

Tuottajat ja levy-yhtiöiden A&R henkilöt joutuvat jatkuvasti hylkäämään kappaleita joista jostain syystä puuttuu "se jokin". 


Lauluntekijä saa kuulla että "biisissä on  kyllä paljon hyvää mutta se ei silti jostain syystä vielä aivan nouse lentoon".

Joskus sanoitus ja sävellys ovat eri paria ja välillä taas kappale ei istu tarpeeksi hyvin esittäjänsä suuhun.

Niinkin on käynyt, että on tehty paljon hyviä biisejä englanniksi mutta kalkkiviivoilla levy-yhtiössä vaaditaankin vaihtamaan suomen kielelle.

Tällaisessa tilanteessa tekstituottajalle tai kakkossanoittajalle on tarvetta.

Omista sanoitusprojekteistani noin 30% on nykyään hankkeita, joissa toimin teksituottajana tai toisena sanoittajana teosto-osuuksia tai selvää rahaa vastaan.

Usein tilaajana on bändi, jossa oikeastaan kukaan ei ole varsinaisesti vihkiytynyt sanoittamiseen. Joskus taas yhteyttä ottaa lauluntekijä, joka kaipaa tuekseen ihmistä jonka kanssa voi pallotella ideoita.

Minulle laitetaan viestiä kun
  • lauluntekijä on tekstinsä kanssa umpikujassa
  • halutaan varmistaa, ettei lopulliseen teokseen jää lapsuuksia
  • tarvitaan henkilökohtaista opastusta tai sparrausta
  • kaivataan ilmaisun terävöittämistä tai uusia näkökulmia

 Tekstituottajan hinta?

Mulla on kaksi hinnoittelumallia:
  1. Jos kappale on menossa varmuudella levylle, keikkaohjelmistoon tai vaikkapa johonkin kilpailuun (esim. UMK, Tangomarkkinat..), voin haluttaessa toimia teksituottajana pelkkiä teosto-osuuksia vastaan.

    Tällöin osuuteni tekijänoikeuksista määräytyy tekijöiden lukumäärän mukaan, siten että esim. kolmen tekijän teoksessa osuuteni olisi yksi kolmasosa.

    Teoksen yhteyteen tulee maininta: Tekstituotanto: Samuli Koivulahti.
    (Vaihtoehtoisesti minut voi myös merkitä toiseksi sanoittajaksi.)

  2. Mikäli lauluntekijä (tai joissain tapauksissa bändi) ei halua jakaa kanssani Teosto-osuuksia ja/tai biisi tulee vain omaan käyttöön, teen töitä tuntilaskutuksella ja palautepalveluperiaatteella.

    Tällöin kaikki tekijänoikeudet säilyvät alkuperäisillä tekijöillä, mutta virallisiin yhteyksiin lisätään maininta: Tekstituotanto: Samuli Koivulahti.
    Täällä lisää tietoa Palaute- ja arvostelupalvelusta >>> 
Aina yllä olevatkaan mallit eivät sovi, vaan joskus on tarkoituksen mukaista lähteä kokonaan puhtaalta pöydältä ja kirjoittaa teksti kokonaan alusta loppuun uusiksi.

Tällöin operoidaan yleensä normaaleilla sanoitusosuuksilla, mutta satunnaisesti toimin myös haamukirjoittajana, jolloin teen kokonaan uuden tekstin salanimellä, vain nimellistä 10% teosto-osuutta vastaan ja veloitan sanoituksesta 250e +alv.

Tyypillisempää uuden tekstin kohdalla on kuitenkin se, että kirjoitan veloituksetta omalla nimellä ja saan teosto-osuuksista puolet.

Usein artisti on tällöinkin vahvasti mukana toimien muusana ja inspiraation lähteenä. Biisi on onnistunut silloin kun artisti voi sanoa, että "juuri näin minä olisin sanonut jos olisin osannut".

Vain kappale, jonka esittäjä todella tuntee omakseen voi aidosti koskettaa myös yleisöä.

23.7.2015

YouTube haltuun!

Tulevaisuus on täällä ja mun videot YouTubessa.


YouTube on nykyään suositumpi musiikin äänilähde kuin mikään muu.

Kokonaiskäyttäjämäärissä YouTube hakkaa mennen tullen CD-levyt ja oman mp3-soittimen, mutta myös musiikin suoratoistopalvelut, kuten Spotifyn.

Myös suosimani SoundCloud jää muiden muassa kauas taakse.

YouTube on jopa suositumpi kuin TV.

Nyt älypuhelimien ja tablettien aikakaudella, kun säilytystilaa laitteissa on vähän, YouTube alkanee olla jo suositumpi video- ja äänilähde kuin edes oma kovalevy.

Tämä kävi hyvin selväksi kun vertailin biisieni saamia kuuntelukertoja Soundcloudissa ja YouTubessa.

Soundcloud ei pärjää vertailussa oikein mitenkään päin, joten jatkossa keskityn enemmän YouTubeen, jonne perustin kokonaan uuden YouTube-kanavan:


Tilaa uusi YouTube-kanavani tästä!

11.7.2015

Näin unta työhaastattelusta

Viime yönä näin kummallisen unen: Olin työhaastattelussa.


Kyseessä oli jokin hyvin erikoinen luovan alan yritys. Sellainen josta oli vaikea sanoa, että mitä siellä oikeastaan tehtiin.

Ehkä se oli mainostoimisto tai jonkinlainen Start Up -hautomo, en ole ihan varma.

Haastattelija muistutti hieman Alf Rehniä, joskaan en henkilökohtaisesti häntä tunne. (Alf ei ollut vielä silloin kuvioissa kun olin Merkonomiopintojeni lomassa harjoittelijana Mainostoimisto Satumaassa [nyk. Satumaa Family Business]).

Toisaalta haastattelija muistutti myös hieman Kauko Royhkää, jota en myöskään tunne, mutta jonka ajattelutavasta kovasti pidän.

Pidän ylipäätään siitä, että osataan ajatella laatikon ulkopuolelta. Pyrin itsekin tekemään sitä mahdollisimman usein.

Unessani kävelin lasisen tornitalon alaovelle ja painoin nappia. Hissi noukki minut katutasosta rakennuksen ylimpään kerrokseen, jossa minua alettiin haastatella.

Haastattelija kysyi ensin, että miksi haluan juuri tämän työn, johon vastasin että kerro ensin työstä, niin minä kerron miksi sen haluan. Haastattelijan kulmat kursistuivat ja hän esitti vastakysymykseeni vastakysymyksen:

"Kerro sinä mitä sinä elämältäsi haluat, niin minä kerron millaista työtä voin sinulle tarjota."

Tämän jälkeen kävimme pitkällisen keskustelun erinäisistä haaveista ja tulevaisuuden tavoitteista. Haastattelija kirjoitti kaiken ylös.

Otaksuin kertoneeni ambitioistani liian suoraan ja olin varma ettei minua palkattaisi. Keskustelu tuntui kuitenkin vapauttavalta. Tuntui, että siinä puhuessa omat tavoitteet kristallisoituivat itsellenikin.

Pitkän keskustelumme päätteeksi haastattelija ojensi minulle paperin, joka oli täynnä kuulakärkikynällä kirjoitettua tekstiä. Se olikin työsopimus!

Sopimus ei noudattanut minkäänlaisia yhteiskunnallisesti hyväksyttyjä standardeja, mutta se oli paras sopimus jonka olin koskaan nähnyt. Se oli kuin minulle tehty... tai siis nimenomaan oli.

Olin mm. kertonut haastattelijalle haluavani toimia tulevaisuudessa yrittäjänä: Sopimuksessamme hänen yhtiönsä sitoutui ostamaan 30 000e:n kokonaissummalla 30% tulevasta yhtiöstäni sen perustamisvaiheessa.

Lisäksi työsuhteeni hänen yhtiössään olisi voimassa niin kauan, kuin meillä olisi yhteistä omistusta. Näin kumpikin hyötyisi toisistaan, eikä oman yritykseni parissa viettämäni aika ja siihen laittamani työpanos olisi työnantajaltani pois.

Tuntihintani oli progressiivisesti nouseva sen mukaan kuinka vähän tekisin töitä: Sovimme, että maksimi tuntimääräni olisi 10h päivässä ja jokainen 10h alittava tunti kasvattaisi palkkakerrointani 0,1:llä, jolloin päiväpalkkani määräytyisi seuraavasti:

10h x 10e x 1 = 100e
9h x 10e x 1,1 = 99e
8h x 10e x 1,2 = 96e
7h x 10e x 1,3 = 91e
6h x 10e x 1,4 = 84e
5h x 10e x 1,5 = 75e
4h x 10e x 1,6 = 64e
3h x 10e x 1,7 = 51e
2h x 10e x 1,8 = 31e
1h x 10e x 1,9 = 19e

Päivittäiseen tuntimäärään sidottu, tuntien vähyydestä palkitseva järjestelmä perustui yhteiseen ajatukseemme siitä, että vähemmässä ajassa tulee yleensä tehtyä tehokkaammin hommia.

Kuulemma tällä yrityksellä oli tapana toimia kaikkien työntekijöiden kanssa niin, että sopimukset laaditaan sen mukaan, millaisia elämäntavoitteita kullakin työntekijällä on, eikä sen mukaan miltä valmiit työsopimuspohjat yleensä näyttävät.

Ei standardeja, ei yhtenäisiä palkkataulukoita.
Vain puhdasta logiikkaa ja tilannetajua.

Aamulla jäin miettimään, että mahtaakohan tällaisia työnantajia olla?