5.5.2013

Spekulointia siitä kuinka laulaja-lauluntekijä Anssi Kelasta tuli netti-ilmiö

Anssi Kela on yksi niistä ensimmäisistä suomalaisista artisteista, jotka ovat onnistuneet SOME-markkinoinnissa oikein kunnolla.

Taustalla on kuitenkin monen vuoden työ:
Jo joskus Nummelan aikaan oli hänellä muistaakseni jo kotisivuillaan blogi (mikä oli tuolloin vielä erittäin harvinaista), minkä lisäksi hän vastaili poikkeuksellisen ahkerasti ihmisten lähettelemään fanipostiin ja viesteihin - vieläpä henkilökohtaisesti.

Muistan lukeneeni hänen blogistaan tuolloin, että tämä oli periaatekysymys. Hän ei kuitenkaan ajatellut sitä markkinointina, vaan koki että se on hänen velvollisuutensa.

Näin ulkoa päin katsoen, näyttäisi että tuo työ on tässä vuosien varrella kantanut hedelmää ihan tosissaan, sillä jopa silloin kun levyt eivät oikein ole myyneet, eikä keikoilla ole ollut väkeä, niin sosiaalisessa mediassa vankkumaton kannattajareservi on kuitenkin säilynyt koko tämän ajan ja jopa kasvanut.

Nyt aivan lähivuosina teknologia on tässä suhteessa kehittynyt huomattavasti ja sen kehityksen seurauksena ovat kasvaneet sekä SOME-palveluiden käyttäjämäärät, että itse palveluiden teho.

Irtauduttuaan vanhasta levy-yhtiöstään 2010-2011 Anssi Kelasta tulikin sosiaalisten verkostojensa tukemana varsinainen netti-ilmiö. Anssin omilla kotisivuilla asiaa kuvataan näin:

"Hänen ja Tommy Lindgrenin viiksienkasvatuskilpailu eturauhassyöpäkampanja Movemberin hyväksi herätti huomiota tv:n uutislähetyksiä myöten. Kelan YouTubessa julkaisema humoristinen Sykkivä eturauhanen -kappale levisi Facebookissa kuin ebola-virus. Hän oli myös näkyvässä roolissa Pekka Haaviston presidentinvaalikampanjassa. Kelan kampanjaa varten kirjoittamia blogipostauksia jaettiin sosiaalisessa mediassa kymmeniä tuhansia kertoja ja hän oli mukana järjestämässä tukikonsertteja, jotka huipentuivat loppuunmyytyyn Helsingin Jäähalliin helmikuussa 2012."

Itse uskon että tämä kaikki oli mahdollista osaltaan juuri siksi, että verkostot olivat jo olemassa. Niin faneista kuin satunnaisemmistakin tykkääjistä ja blogin lukijoista oli pidetty hyvää huolta jo alusta alkaen.

Ennen ko. kampanjoitakin samankaltaisia lumipalloefektejä oli tapahtunut pienemmässä mittakaavassa ja nyt myöhemminkin näitä pikkulumipalloja on ollut tuon tuosta.

Kun levoton tyttö julkaistiin LiveNationin kautta, se ampaisi suoraan listojen kärkeen ja tuhansien SOME-hipstereiden sydämeen. He ovat jakaneet YouTubevideota, linkkejä Spotifyyn ja muihin streamingpalveluihin, sekä ostaneet kappaletta ja koko Anssi Kela -albumia nettilataamoista tolkuttomia määriä.

Siinä sivussa on myyty myös ihan oikeaa, vanhanaikasita fyysistä äänitettäkin, arvostelijat ovat olleet pähkinöinä ja tämän kaiken seurauksena Anssi Kelan SOME-verkosto alkaa olla jo niin timanttia, että hämmästyn, jos hän vielä joskus joutuu esiintymään tyhjille katsomoille.

Sen sijaan, että hänen uransa olisi kokonaan ulkopuolisten markkinamiesten käsissä, hänellä on myös mahdollisuus vuorovaikuttaa suoraan yleisönsä kanssa.

Tilanne on hieman saman kaltainen kuin vaikka palveluyrityksellä, jolla on käsittämättömän laadukas asiakasrekisteri: Se on sen yrityksen arvokkain omaisuus. Ainoa asia, joka lopulta takaa jatkuvuuden vaikka mitä tapahtuisi.

Sosiaalinen media, fanit ja Levoton tyttö nostivat Anssi Kelan hetkessä undegroundista takaisin mainstreamiin. Jos hän vielä painuu maan alle, on hänellä sielläkin suurempi yleisö kuin monella maanpäällisellä lehdistön lellikillä.

PS: Tämä juttu on julkaistu myös Anssi Kelan yhteisössä.
Osallistukaahan keskusteluun myös siellä ;-)

20.4.2013

Ketä vielä kiinnostaa radiosoitto?

Radiot ja niiden soittolistat ottavat monia päähän. On esim. puhuttu paljon siitä että musiikkialalla on epäterve kilpailurakenne. 

Totta: Monikansalliset yhtiöt ovat ulottaneet lonkeronsa joka paikkaan ja hallitsevat koko tuotantoketjua biisinteosta radioiden soittolistoihin.

Kuitenkin mun mielestä se epätervein ajattelu on siinä että vielä ylipäätään tuijotetaan ja tavoitellaan soittolistoja, sen sijaan että tavoiteltaisiin ihan oikeaa yleisöä!!!

Jalkatyöstä se homma lähtee:
LIVE-keikoille vaan ja niiden yhteydessä levyä jakoon!

Ketä vielä kiinnostaa radiosoitto, kun kuka tahansa voi kuunnella lempiartistiaan omilta soittolistoiltaan niin paljon kuin sielu sietää ja siinä järjestyksessä kuin itse haluaa?

10.4.2013

Suomen kieli populaarimusiikissa

Tulin viettäneeksi eilistä Suomen kielen päivää osallistumalla "Suomen kieli populaarimusiikissa" -seminaariin Turun yliopistolla. 

Siellä opin muutamiakin uusia asioita populaarimusiikin historiasta ja kuulin mielenkiintoisia puheenvuoroja. Etenkin professori Hannu Salmen ensimmäinen osuus populaari- ja etenkin iskelmämusiikin historiasta oli mielenkiintoinen.

Hyvää juttua oli myös Sakari Pesolan (Kolmas nainen), K!rbyn (Ronskibiitti) ja Toivo Suden puheenvuoroissa.

Myös paikalle osuneen Lauri Tähkän kanssa tulin vaihtaneeksi hiukan ajatuksia biisien tekemisestä ja Suden kanssa hölistiin hetki mm. markkinointikuvioista ja levy-yhtiöiden lamaannustilasta.

Yksi asia josta seminaarissa virisi paljon keskustelua, oli myös se että onko laulujen tekeminen suomen kielellä myös jossain määrin kaupallinen kysymys?

Huutelin yleisöstä että tällaisen kysymyksen kohdalla on erotettava toisistaan levybisnes ja livebisnes. Kolikolla kun on kaksi puolta:

  1. LIVE-keikalla kielimuuri on este yleisökontaktin luomisessa. Suomenkielinen teksti suomalaiseen yleisöön kohdisettuna menee suoraan ihon alle, eikä jätä niin helposti kylmäksi. Se menee kaikkien suodattimien läpi eikä kuulija voi jättää sitä huomiotta. Lisäksi suomen kielialueen sisällä keikkailu on kustannustehokasta joten viivan alle jää helpommin sen verran rahaa, että sillä voi jopa elää.
  2. Levybisneksessä taas esim. englanninkielisellä julkaisulla on parhaimmillaan markkina-alueenaan puoli maailmaa, joten äänitteillä on teoreettinen mahdollisuus myydä käsittämättömän suuria määriä verrattuna Suomen markkinoihin. Lisäksi myös radiosoitosta saatava tulo ulkomailla on hieman toista luokkaa kuin täällä. Mahdollisuuksien ohella on kuitenkin myös kilpailu aivan eri luokkaa ja kulurakenne on väkisinkin kalliimpi. Ulkomailla breikkaaminen kun vaatii enemmän markkinointipanostuksia ja keikan heittäminen Suomesta käsin Berliiniin ei ole ihan halpaa verrattuna siihen että ajaisi kotimaassa paikasta toiseen.

Todellisuudessa olen kuitenkin melkovarma siitä, etteivät biisintekijät ja yhtyeet pääsääntöisesti valitse ilmaisukieltään kaupallisin perustein, vaan tykkään ajatella että taustalla ovat pikemminkin taiteelliset ambitiot. Se on ihan järkevä lähtökohta, sillä kummallakin mallilla voi musiikista tehdä elannon.

Myös seminaarissa mainittu luulo siitä, että suomen kieli ei vain soveltuisi joidenkin tiettyjen musiikinlajien ilmaisuun, on sellainen myytti joka on vuosien saatossa romuttunut täysin: 

Esim. vielä Hurriganesin aikaan oli tärkeämpää kuulostaa englannilta kuin osata sitä ja suomi kuulosti nynnyltä. Myöhemmin oltiin sitä mieltä että suomeksi ei voi tehdä räppiä muuten kuin huumorimielellä ja myös metallimusiikki suomeksi oli ennen Trio Niskalaukausta ja Viikatetta melkoinen harvinaisuus. 

Nyt on tilanne aivan toinen: Suomen kieli on kattavasti edustettuna joka genressä - olipa kyse sitten kevyestä tai raskaasta musiikista.

Itse kirjoitan suomeksi, koska se on se kieli mitä parhaiten osaan ja jolla ilmaisuni on kaikkein terävimmillään. Jos kuitenkin osaisin kaikkia maailman kieliä ja tavoittelisin mahdollisimman suurta yleisöä, en siltikään valitsisi ilmaisukielekseni englantia vaan kiinan! ;-)

PS: Tätä aihepiiriä sivuten bloggasin jo vuonna 2008: Miksi sanoitan suomeksi?

1.4.2013

Etsitään laulajaa (Turku)

Etsin juuri nyt laulajia Turusta ja lähialueilta.

Tavoitteena on löytää muutama esiintyjäyhteistyökumppani, joilla olisi potentiaalia ja tahtotilaa lähteä tekemään LIVE-keikkoja jo tässä seuraavan vuoden sisällä.

Olen markkinointipuolen koulutuksen saanut lauluntekijä ja covereiden ohella olisi tarkoitus saada soittoa myös (osittain tai kokonaan) mun tekemille biiseille.

Jos löydämme yhteisen sävelen, teen kaikkeni sen eteen, että lyöt itsesi kunnolla läpi.
Laita rohkeasti viestiä jos kiinnostuit, tässä yhteystietoni >>>

PS: Pistäkää viestiä eteenpäin, varsinkin jos tunnette sopivia ehdokkaita!

6.3.2013

Facebook biisintekijöiden ja esiintyjien markkinoinnissa, verkostoitumisessa ja tiedonhankinnassa?

Facebook sitä ja Facebook tätä. Facebookista on hiljalleen tullut käsittämättömän tärkeä osa jokapäiväistä elämää, mutta voisiko siellä roikkumisesta olla jotain hyötyäkin? 

Jotkut esiintyvät taiteilijat, poliitikot ja yrittäjät ovat valjastaneet henkilökohtaiset Facebook-profiilinsa silkkaan markkinointikäyttöön.

Itseäni tällainen kuitenkin ärsyttää. Olen mieluummin henkilökohtaisen profiilini kautta yhteydessä vain lähipiiriini ja ihmisiin, jotka oikeastikin tunnen myös oikeassa elämässä.

Tämä on käsittääkseni myös Facebookin mielestä se oikea tapa.

Koska tuntemattomilta ihmisiltä kuitenkin tulee kaveripyyntöjä allekirjoittaneelle verrattain usein (ja niiden takana on pääsääntöisesti tekemiseni musiikin parissa) olen kuitenkin sallinut ihmisten tilata julkiset päivitykseni ja perustanut musiikkiasioista jauhamiseen erillisen Facebook-sivun.

Tämä on ollut mielestäni hyvä ratkaisu, sillä näin yksityiselämä pysyy paremmin erillään, enkä tule rasittaakseni "musiikkihömpötyksilläni" sellaisia läheisiä, joita ne eivät ollenkaan kiinnosta :D

Facebook-sivuissa on muitakin etuja suhteessa henkilökohtaisiin profiileihin: Sivuilla voi esim. kohdentaa päivitykset koskemaan pelkästään tiettyä maata, sukupuolta, ikäryhmää tai kaupunkia ja lisäksi vielä ajastaa julkaisuja tulevaisuuteen.

Jos siis on pakko soveltaa Facebokia markkinointikäyttöön, niin Facebook-sivut ovat siihen oikeampi työkalu. Henkilökohtaisissa profiileissaan spämmäämistä harjoittavat ystävät joutuvat ainakin itselläni varsin nopeasti rajoitetulle listalle ja tai putoavat muuten vaan pois syötevirrasta.

Mutta entäs verkostoituminen ja tiedonhankinta?
Oikea tapa verkostoitua Facebookissa ei ole kaveripyyntöjen lähettely random-kiinnostuksen kohteille ja julkkiksille. Jos he haluavat, että tuntemattomat voivat seurata heidän tekemisiään, heillä on todennäköisesti Facebook-sivu, tai sitten he ovat mahdollistaneet julkisten syötteidensä tilaamisen.

Jos mielessä on ihan konkreettinen yhteistyö, niin on toki ihan ok lähettää viestiä tai vaikkapa tökätä henkilöä.

Varsinaista tiedonhankintaa- verkostoitumista varten Facebookista kuitenkin löytyy "listat" ja "ryhmät". Kumpiakin on olemassa sekä julkisia, että piilotettuja ja jokainen käyttäjä voi perustaa omansa.

Jos kuulostaa vieraalta, niin tutustu vaikkapa näihin minun luomiini julkisiin listoihin, niin näet kuinka ne toimivat:

Ja tässä pari ryhmää, joissa kollegoiden on lupa jauhaa vapaasti niistä asioista, jotka muuta maailmaa ei kiinnosta ;-)

Näiden kaltaisia ryhmiä ja listoja löytyy melkein joka alalta ja ne ovat erinomaisia paikkoja verkostoitumiseen ja ammatillisen tiedon päivittämiseen.

PS:
Myös hömppälistoja ja -ryhmiä on Facebook pullollaan. Ryhmistä mainittakoon ainakin Nokoset ja Puujalkavitsiyhdistys :D