Marian Jamit

Törmäsin Facebookiin perustamassani Lauluntekijät-ryhmässä mielenkiintoiseen musiikkiin. Kyseessä oli Marian Jamit -niminen projekti.

Biisien rytmiikka, laulajan soundi ja yllätyksellisyys kiehtoivat välittömästi ja halusin tietää mistä tällaiset laulut kumpuavat ja miten ne on tehty.

Laittelin siis viestiä Marialle ja kyselin, josko hän voisi vähän avata taustoja.

Seuraavassa juttua Marian omin sanoin:

Marian Jamit sai alkunsa etäprojektina. Etsin biisintekijää ja tuottajaa. Assica Jelban materiaali ensin mietitytti, lopulta ihastutti mielettömästi. Löysimme yhteisen sävelen ja mies kuunteli tarkasti ideointia siitä millaista musiikkia haluaisin laulaa. Tein myös joitakin demotuksia hänelle omalla karkealla soitollani. 

Yhteyttä käytiin pääosin mailitse ja edelleenkin näin, koska asumme eri paikkakunnilla. Itse pyöritän Helsingissä live-bändiäni, johon kuuluu itseni lisäksi 5 mahtavaa muusikkoa, heidän kanssaan keikkailemme ja hoidan bändin keikkabuukkaukset toistaiseksi (kaikki keikkabuukkaajat huom, tarvitsen pian apua! :-) ). 

Biisejä alkoi syntyä kovaa tahtia ja niiden taso alkoi olla niin ammattimasta, että teimme päätöksen julkaista levy. Kosiskelimme levy-yhtiöitä, mutta myöntävää vastausta ei tullut mistään. 

Useita yhteydenottoja ja kuunteluja tosin saimme levy-yhtiön ihmisiltä, kukaan ei kuitenkaan uskaltanut ottaa tuoreen bändimme kanssa riskiä, vaan halusivat katsoa mitä saamme itse aikaan. 

Marian Jamit äänityksiä tehtiin Helsingissä ja Jyväskylässä, masterointiin satsattiin ja päätimme tehdä sen Chartmakersilla Svante Forsbäckin käsissä. Promoa teimme itse paljon, mutta saimme myös auttavia käsiä Marian Jamit tiimiin soittamaan puheluita ja lähettämään postia radioille ja mediaan. 

Ensimmäinen sinkku "Helppoa ja soljuvaa" ilmestyi 25.3 ja samaniminen albumi 18.4. Levynjulkkareita vietimme hyvällä fiiliksellä Wallu Valpion Helatorstai-Klubilla. Tähän mennessä biisit saaneet vähän soittoa kolmella radiokanavalla (Radio Helsinki, YleX ja Ylen Radio Suomi). 

Nyt teen materiaalia jo seuraavaa levyä varten. Draivi ja rakkaus tähän kaikkeen on niin suuri, että sitä on vaikea sanoiksi pukea. Muut biisintekijät varmasti ymmärtävät mistä puhun, tunteesta joka saa ihon kananlihalle ja posket punastumaan!

Kerrotko vielä vähän lisää työtavoistanne? Millainen työjako teillä on? 

Oma osani biisinteossa oli taustojen valitseminen ja sanoittaminen, laulumelodian rakentaminen. Pyysin Assica Jelbaa karsimaan melodioita rankalla kädellä, äärimmillään tein pelkkien biittien päälle riimejä ja Assica rakenteli biisiä tämän jälkeen eteenpäin. 

Nyt kun hän jo tietää tyylini, tekee hän valmiita biisejä, joihin minun on helppo sanoittaa. 

Joitakin biisejä olen säveltänyt, Assica sovittanut ja säveltänyt eteenpäin. Bändin kanssa teemme livesovitusta jatkuvasti ja kuuntelen kokeneiden muusikoiden mielipiteitä mielelläni. Olen tyytyväinen, minulla on itseäni lahjakkaammat muusikot mukana bändissä, on hyvä leijua ja laulaa siinä porukassa! 

Olen impulsiivinen sanoittaja ja biisintekijä. Kun Assica laittoi biisin, parhaimmillaan siitä tunnin päästä mulla oli eka veto purkissa. Ja usein..ne parhaat vedot oli niitä ensimmäisiä, intohimoisia, raakoja ja täynnä jotain korvamaatonta energiaa. 

Rakastun uuteen biisiin aina niin, etten voi pitää siitä näppejäni erossa. Pitkän linjan hinkkaaminen, on taito mitä olen yrittänyt opetella, mutta uskon, että minun ei välttämättä sitä tarvitsekaan osata. Homma toimii näin.  

PS: Joku saattaa muistaa Marian myös varhaisemmasta, englanninkielisestä Mo & Mary -projektista, joka oli aikoinaan yksi Soundcloudin kuuunneltuimpia bändejä.

Festarikesä on taas jo ovella!

Flow Festivaalit pidetään 7.11.8.2013 ja ekat artistikiinnitykset on jo julkaistu. 

Itseltä jää tänä vuonna tuo tapahtuma muiden kiireiden vuoksi väliin, mutta hieman harmittaa että missaan sen johdosta Aino Vennan ja Nick Cave & The Bad Seedsin.

Kuulemma myös Karri Koira on eläin lavalla, mutta voi olla että se on silkkaa huhua! ;-)

Muiden festarien sisältöjä en ole tullut vielä tsekanneeksi, mutta luultavimmin tämä festarikesä rajoittuu itsellä Turku Acoustic -festivaaliin ja Ruissiin (tosin DBTL:ltä tuskin voi paikallisena täysin välttyä).

Mille festareille itse aiot suunnata tänä vuonna?

PS:
Sain vihiä, että Flow Festivaaleille olisi jaossa ilmaislippuja!

Spekulointia siitä kuinka laulaja-lauluntekijä Anssi Kelasta tuli netti-ilmiö

Anssi Kela on yksi niistä ensimmäisistä suomalaisista artisteista, jotka ovat onnistuneet SOME-markkinoinnissa oikein kunnolla.

Taustalla on kuitenkin monen vuoden työ:
Jo joskus Nummelan aikaan oli hänellä muistaakseni jo kotisivuillaan blogi (mikä oli tuolloin vielä erittäin harvinaista), minkä lisäksi hän vastaili poikkeuksellisen ahkerasti ihmisten lähettelemään fanipostiin ja viesteihin - vieläpä henkilökohtaisesti.

Muistan lukeneeni hänen blogistaan tuolloin, että tämä oli periaatekysymys. Hän ei kuitenkaan ajatellut sitä markkinointina, vaan koki että se on hänen velvollisuutensa.

Näin ulkoa päin katsoen, näyttäisi että tuo työ on tässä vuosien varrella kantanut hedelmää ihan tosissaan, sillä jopa silloin kun levyt eivät oikein ole myyneet, eikä keikoilla ole ollut väkeä, niin sosiaalisessa mediassa vankkumaton kannattajareservi on kuitenkin säilynyt koko tämän ajan ja jopa kasvanut.

Nyt aivan lähivuosina teknologia on tässä suhteessa kehittynyt huomattavasti ja sen kehityksen seurauksena ovat kasvaneet sekä SOME-palveluiden käyttäjämäärät, että itse palveluiden teho.

Irtauduttuaan vanhasta levy-yhtiöstään 2010-2011 Anssi Kelasta tulikin sosiaalisten verkostojensa tukemana varsinainen netti-ilmiö. Anssin omilla kotisivuilla asiaa kuvataan näin:

"Hänen ja Tommy Lindgrenin viiksienkasvatuskilpailu eturauhassyöpäkampanja Movemberin hyväksi herätti huomiota tv:n uutislähetyksiä myöten. Kelan YouTubessa julkaisema humoristinen Sykkivä eturauhanen -kappale levisi Facebookissa kuin ebola-virus. Hän oli myös näkyvässä roolissa Pekka Haaviston presidentinvaalikampanjassa. Kelan kampanjaa varten kirjoittamia blogipostauksia jaettiin sosiaalisessa mediassa kymmeniä tuhansia kertoja ja hän oli mukana järjestämässä tukikonsertteja, jotka huipentuivat loppuunmyytyyn Helsingin Jäähalliin helmikuussa 2012."

Itse uskon että tämä kaikki oli mahdollista osaltaan juuri siksi, että verkostot olivat jo olemassa. Niin faneista kuin satunnaisemmistakin tykkääjistä ja blogin lukijoista oli pidetty hyvää huolta jo alusta alkaen.

Ennen ko. kampanjoitakin samankaltaisia lumipalloefektejä oli tapahtunut pienemmässä mittakaavassa ja nyt myöhemminkin näitä pikkulumipalloja on ollut tuon tuosta.

Kun levoton tyttö julkaistiin LiveNationin kautta, se ampaisi suoraan listojen kärkeen ja tuhansien SOME-hipstereiden sydämeen. He ovat jakaneet YouTubevideota, linkkejä Spotifyyn ja muihin streamingpalveluihin, sekä ostaneet kappaletta ja koko Anssi Kela -albumia nettilataamoista tolkuttomia määriä.

Siinä sivussa on myyty myös ihan oikeaa, vanhanaikasita fyysistä äänitettäkin, arvostelijat ovat olleet pähkinöinä ja tämän kaiken seurauksena Anssi Kelan SOME-verkosto alkaa olla jo niin timanttia, että hämmästyn, jos hän vielä joskus joutuu esiintymään tyhjille katsomoille.

Sen sijaan, että hänen uransa olisi kokonaan ulkopuolisten markkinamiesten käsissä, hänellä on myös mahdollisuus vuorovaikuttaa suoraan yleisönsä kanssa.

Tilanne on hieman saman kaltainen kuin vaikka palveluyrityksellä, jolla on käsittämättömän laadukas asiakasrekisteri: Se on sen yrityksen arvokkain omaisuus. Ainoa asia, joka lopulta takaa jatkuvuuden vaikka mitä tapahtuisi.

Sosiaalinen media, fanit ja Levoton tyttö nostivat Anssi Kelan hetkessä undegroundista takaisin mainstreamiin. Jos hän vielä painuu maan alle, on hänellä sielläkin suurempi yleisö kuin monella maanpäällisellä lehdistön lellikillä.

PS: Tämä juttu on julkaistu myös Anssi Kelan yhteisössä.
Osallistukaahan keskusteluun myös siellä ;-)

Ketä vielä kiinnostaa radiosoitto?

Radiot ja niiden soittolistat ottavat monia päähän. On esim. puhuttu paljon siitä että musiikkialalla on epäterve kilpailurakenne. 

Totta: Monikansalliset yhtiöt ovat ulottaneet lonkeronsa joka paikkaan ja hallitsevat koko tuotantoketjua biisinteosta radioiden soittolistoihin.

Kuitenkin mun mielestä se epätervein ajattelu on siinä että vielä ylipäätään tuijotetaan ja tavoitellaan soittolistoja, sen sijaan että tavoiteltaisiin ihan oikeaa yleisöä!!!

Jalkatyöstä se homma lähtee:
LIVE-keikoille vaan ja niiden yhteydessä levyä jakoon!

Ketä vielä kiinnostaa radiosoitto, kun kuka tahansa voi kuunnella lempiartistiaan omilta soittolistoiltaan niin paljon kuin sielu sietää ja siinä järjestyksessä kuin itse haluaa?

Suomen kieli populaarimusiikissa

Tulin viettäneeksi eilistä Suomen kielen päivää osallistumalla "Suomen kieli populaarimusiikissa" -seminaariin Turun yliopistolla. 

Siellä opin muutamiakin uusia asioita populaarimusiikin historiasta ja kuulin mielenkiintoisia puheenvuoroja. Etenkin professori Hannu Salmen ensimmäinen osuus populaari- ja etenkin iskelmämusiikin historiasta oli mielenkiintoinen.

Hyvää juttua oli myös Sakari Pesolan (Kolmas nainen), K!rbyn (Ronskibiitti) ja Toivo Suden puheenvuoroissa.

Myös paikalle osuneen Lauri Tähkän kanssa tulin vaihtaneeksi hiukan ajatuksia biisien tekemisestä ja Suden kanssa hölistiin hetki mm. markkinointikuvioista ja levy-yhtiöiden lamaannustilasta.

Yksi asia josta seminaarissa virisi paljon keskustelua, oli myös se että onko laulujen tekeminen suomen kielellä myös jossain määrin kaupallinen kysymys?

Huutelin yleisöstä että tällaisen kysymyksen kohdalla on erotettava toisistaan levybisnes ja livebisnes. Kolikolla kun on kaksi puolta:

1. LIVE-keikalla kielimuuri on este yleisökontaktin luomisessa. Suomenkielinen teksti suomalaiseen yleisöön kohdisettuna menee suoraan ihon alle, eikä jätä niin helposti kylmäksi. Se menee kaikkien suodattimien läpi eikä kuulija voi jättää sitä huomiotta. Lisäksi suomen kielialueen sisällä keikkailu on kustannustehokasta joten viivan alle jää helpommin sen verran rahaa, että sillä voi jopa elää.
2. Levybisneksessä taas esim. englanninkielisellä julkaisulla on parhaimmillaan markkina-alueenaan puoli maailmaa, joten äänitteillä on teoreettinen mahdollisuus myydä käsittämättömän suuria määriä verrattuna Suomen markkinoihin. Lisäksi myös radiosoitosta saatava tulo ulkomailla on hieman toista luokkaa kuin täällä. Mahdollisuuksien ohella on kuitenkin myös kilpailu aivan eri luokkaa ja kulurakenne on väkisinkin kalliimpi. Ulkomailla breikkaaminen kun vaatii enemmän markkinointipanostuksia ja keikan heittäminen Suomesta käsin Berliiniin ei ole ihan halpaa verrattuna siihen että ajaisi kotimaassa paikasta toiseen.

Todellisuudessa olen kuitenkin melkovarma siitä, etteivät biisintekijät ja yhtyeet pääsääntöisesti valitse ilmaisukieltään kaupallisin perustein, vaan tykkään ajatella että taustalla ovat pikemminkin taiteelliset ambitiot. Se on ihan järkevä lähtökohta, sillä kummallakin mallilla voi musiikista tehdä elannon.

Myös seminaarissa mainittu luulo siitä, että suomen kieli ei vain soveltuisi joidenkin tiettyjen musiikinlajien ilmaisuun, on sellainen myytti joka on vuosien saatossa romuttunut täysin: 

Esim. vielä Hurriganesin aikaan oli tärkeämpää kuulostaa englannilta kuin osata sitä ja suomi kuulosti nynnyltä. Myöhemmin oltiin sitä mieltä että suomeksi ei voi tehdä räppiä muuten kuin huumorimielellä ja myös metallimusiikki suomeksi oli ennen Trio Niskalaukausta ja Viikatetta melkoinen harvinaisuus. 

Nyt on tilanne aivan toinen: Suomen kieli on kattavasti edustettuna joka genressä - olipa kyse sitten kevyestä tai raskaasta musiikista.

Itse kirjoitan suomeksi, koska se on se kieli mitä parhaiten osaan ja jolla ilmaisuni on kaikkein terävimmillään. Jos kuitenkin osaisin kaikkia maailman kieliä ja tavoittelisin mahdollisimman suurta yleisöä, en siltikään valitsisi ilmaisukielekseni englantia vaan kiinan! ;-)

PS: Tätä aihepiiriä sivuten bloggasin jo vuonna 2008: Miksi sanoitan suomeksi?